Eija-Riitta Korhola

Levottomia ajatuksia jäsennellysti

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on tuulivoima.

Onko tuulisairas luulosairas?

Leimaisitko homeallergikon luulosairaaksi? Vielä 1990-luvulla oireilevia ei uskottu, sillä homeen vaikutuksesta ei katsottu olevan riittävää ja aukotonta tieteellistä näyttöä. Moni terveytensä menettänyt joutui kestämään vaivojensa lisäksi sen vähättelyn, että kaikki johtuu korvien välistä. Vieläkään homeen kaikkia vaikutusmekanismeja ei tunneta, mutta sen aiheuttamia haittoja ei ole enää varaa kieltää. Ymmärrämme jo, että olisi rikollista pakottaa vaikkapa lapset käymään homekoulua, sillä se voi altistaa elinikäiselle sairaudelle. Silti emme tiedä, miksi joku sairastuu ja toinen ei.

Samankaltaista taistelua joudutaan nyt käymään tuulivoimaloiden aiheuttamien terveyshaittojen kohdalla. Paitsi että kaikki on vielä vaikeampaa, sillä tuulivoima on ideologista vihreää maailmanparannussähköä, jota ei saa arvostella.

Jokin aika sitten minuun otti yhteyttä perheenisä, joka on joutunut jättämään kotinsa ja asettumaan vuokralle kymmenhenkisen perheensä kanssa. Sen jälkeen kun puolentoista kilometrin päähän pystytettiin 140 metrin korkuiset 3,3 MW voimalat viime kesänä, fyysisiä oireita kuten pahoinvointia, päänsärkyä, tajuttomuutta, unihäiriöitä, pulssin ja verenpaineen nousua, korvakipuja ja huimausta alkoi tulla kaikille perheenjäsenille. Nyt naapurustosta on muuttanut pois jo neljä perhettä samanlaisten oireiden vuoksi. Eikä vain naapurustosta: kun hän alkoi muutaman fyysikkokaverinsa kanssa tutkia asiaa, vastaan tuli satoja tapauksia. Joka viikko tulee yhteydenottoja, ja mies sanoo, että kyseessä on aikapommi. Suomeen rakennetaan tänä vuonna noin 1000 megawattia tuulivoimaa lisää, yhteiskunnan kalliisti tukemana. Hän uskoo, että se tietää uusia sairastumisia ja lisää koteja, joissa ei voi elää.

Tämä perheenisä sanoi, että jos hän olisi ollut fiksusti itsekäs, hän olisi myynyt talonsa vähin äänin ja muuttanut pois kertomatta syytä. Mutta omatunto ei antanut periksi ajatukselle, että joku toinen saisi osakseen samat kärsimykset. Hän alkoi tutkia, etsiä tietoa tuulivoiman infraäänistä ja taistella oikeuksistaan arvaten, että häntä pidettäisiin tuulivoimapiireissä hulluna.

Sitä hän ei arvannut, että oikeutta ei saa mistään. Hän koki törmäävänsä korruption muuriin. Poliitikot eivät uskalla reagoida ja virkamiehet edellyttävät aukotonta näyttöä, ennen kuin mihinkään toimiin ollaan valmiit. Mutta saammeko me aukotonta näyttöä ajoissa? Homeongelmasta sitä ei ole vieläkään. Voiko aukotonta näyttöä ihmisterveyden ollessa kyseessä edes saada, sillä olemme erilaisia ja reagoimme ympäristöön eri tavoin?

Eniten olen ihmetellyt sitä kaksinaismoralismia, joka on vallannut ympäristöväen. Juuri he lanseerasivat ympäristöpolitiikkaan käsitteen “varovaisuusperiaate”, jonka mukaan täyttä tieteellistä varmuutta ei tarvitse edellyttää, jotta ympäristöä ja terveyttä suojeleviin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä. Mieluummin siis piti jarruttaa hankkeet kuin vaarantaa terveys tai ympäristön tila. Mutta nyt, kun kyseessä on vihreiden suosikkienergia, tämä periaate on heitetty romukoppaan. Taloudelliset intressit ovat niin ilmeiset niissäkin piireissä. Tuulivoimalobbyn epäpyhää allianssia ei jostain syystä nosteta esiin. Yritysjohtajat ovat liittoutuneet poliitikkojen ja tutkijoiden kylkeen vaatimaan nopeita toimia ilmaston lämpenemistä vastaan. Tällainen lobbaus ei totisesti ole intressejä vailla, varsinkaan tapauksissa, joissa poliitikoilla ja professoreilla itsellään on omistusosuus uusiutuvan energian yhtiöistä. Ei pitäisi hämmästyä siitä, että ne jotka saavat eniten voittoa, ovat juuri niitä, jotka kovimpaan ääneen vaativat poliitikoilta toimia uusiutuvien lisäämisessä.

En ole koskaan ennen kirjoittanut tuulivoiman terveysvaikutuksista, sillä en ole asiantuntija alalla. Olen kirjoittanut tuon energiamuodon taloudellisesta järjettömyydestä, sen haitallisuudesta energiamarkkinoihin, sen kokonaispäästöjä lisäävästä vaikutuksesta säätövoiman tarpeen vuoksi ja sen tehottomuudesta. Mutta nyt en voi olla nostamatta tätä esiin, kun minulta on pyydetty apua ja kun yhä kasvava määrä suomalaisia kokee, että maassamme ei enää saa oikeutta. Pienen joukon taloudellinen hyöty koetaan tärkeämmäksi kuin ihmisten huoli terveydestään.

Kun nyt olen alkanut lukea aiheesta, huomaan, että maailmalla on runsaasti vertaisarvioitua tutkimusta tuulivoiman aiheuttamista äänistä ja niiden vaikutuksista ihmisiin ja eläimiin. Riittävän paljon, jotta hankkeita olisi syytä jarruttaa varovaisuusperiaatteen nojalla ja odottaa, kunnes asiaa on riittävästi tutkittu.

Jos kyseessä olisi jokin toinen energiamuoto, kansalaisten oikeuksia ja luontoarvoja olisivat puolustamassa myös ympäristöjärjestöt, ja pari Greenpeacen hyvin palkattua stunttiakin olisi kai jo ehtinyt järjestää jonkin performanssin.

Mutta eihän tämä normaali energiamuoto olekaan. Tämä on ideologista, maailmankatsomuksellista sähköä. Kun haitat joskus tulevat ilmeisemmiksi, nykyiset kannattajat ovat ehtineet kääntää takkinsa ja niin sanotusti tajunneet, etteivät itse asiassa koskaan tuulivoimaa kannattaneetkaan. Mutta se on jo toinen juttu.


Paljon melua tyhjästä

Tee ajatusleikki. Jos saisit mennä politiikassa taaksepäin ja perua jonkin päätöksen, minkä valitsisit?

Epäilemättä tulee mieleen monta kurjaa esimerkkiä valtion omaisuuden epäonnisesta haaskaamisesta. Mutta jos pysyttäydyn lainsäädännössä, yksi vahva kandidaatti olisi Vanhasen hallituksen päätös taata syöttötariffien avulla tuulivoimalle korotettu tavoitehinta (105,3 €/MWh). Se käynnisti meille melkoiset turhuuden markkinat.

Vuonna 2007 olin hallitusneuvottelija energia- ja ilmastopaketissa. Silloin Kokoomus vielä onnistui torppaamaan haaveen, jota erityisesti Mauri Pekkarinen vaati. Hän alkoi täristä raivosta, kun saapui paikalle kesken kokouksen, jossa esitimme vaatimattoman vastaehdotuksemme, joka rajasi syöttötariffit koskemaan pieniä biokaasuvoimalaitoksia. Rajauksen tarkoituksena oli torjua energiamarkkinoiden vääristymiä sekä sellupuun ja muun metsäteollisuuden raaka-ainepuun ohjautumista liiaksi polttoon. Muotoilumme kaatoi Pekkarisen haaveilemat tuulituet mutta ymmärsi silti bioenergian ja biokaasutuksen kehittämistarpeet. Argumentoimme, että Maurin malli sotkee energiamarkkinat ja itse asiassa hidastaa uusiutuvan kehittymistä tehokkaaksi. Ei tarvitse hakea kannatusta markkinoilta kun sen saa helpommin yhteiskunnan rintaruokintana.

Me voitimme tuolloin, mutta ikävä kyllä Pekkarinen keplotteli pakkosyöttötariffit myöhemmin läpi ja itse asiassa toimi hallitusohjelmassa sovittuja linjauksia vastaan. Oma arvioni on, että tuolloin Kokoomuksella ei enää ollut hallituksessa osaajia, jotka olisivat ymmärtäneet kyseenalaistaa päätöksen, kun keskeiset salkut olivat Keskustapuolueen hallussa – silloin saatiinkin koko joukko katastrofaalista jälkeä jätevesiasetuksesta (Lehtomäki) IMO:n rikkipäätökseen (Vehviläinen - joskin rehellisyyden nimessä on todettava, etten pidä Vehviläistä vastuullisena kuin muodollisesti. Asiaa ajoi voimakkaasti hallituksen ulkopuolelta europarlamentaarikko Hassi).

Syöttötariffit otettiin käyttöön 2011. Siitä alkoi Euroopan tuottavin bisnes, jonka hyödyn käyvät käärimässä ikävä kyllä hyvin usein muut kuin suomalaiset. Toivoisin, että me osaisimme panna hintalapun sille, mitä on vaa’an toisella puolella. Totisesti toivon, että me ottaisimme tuulivoiman kanssa aikalisän ennen kuin on liian myöhäistä.

Meillä on tunturiluonto, jonka hiljaisuutta ja koskemattomuutta tullaan kaukaa ihmettelemään. Meillä on maailman kaunein saaristo. On vaikea ymmärtää, miksi me sallimme niiden pilaamisen ja vielä maksamme siitä. Veronmaksaja maksaa tuulisähköstä yli kaksi kertaa sähkön markkinahinnan verran.

Minulla ei ole tuulisähköä vastaan mitään, jos siitä ei ole harmia ja jos se maksaa itsensä. Kaatopaikoilla ja teollisuusalueilla se on enemmän kuin tervetullutta toimintaa. Mutta asutusten tuntumaan ja arvokkaisiin luontokohteisiin ne eivät kuulu. Nyt valitettavasti ympäri Suomea tulee ahdistunutta palautetta meluhaitoista ja tuhotuista maisemista. Tuulivoimalapaikkakunnilta kantautuu huolestuttavia uutisia siitä, että ihmiset kärsivät rakennusten läpi tunkeutuvan matalataajuisen melun aiheuttamista unihäiriöistä. Juuri nyt tuulivoimafirmojen lobbausta kuunnellut Ympäristöministeriö on löyhentämässä tuulimelun rajaa entisestään kestämättömälle tasolle. Tähän asti noudatettu 35 dB yöraja vapaa-ajan asunnoille on nostettu 40 desibeliin.

Suomeen nyt rakennettavat tuulivoimalat ovat teollisuusluokan voimaloita, korkeudeltaan yli 200 m ja teholtaan jopa 4,5 – 5 MW. Luku on viisinkertainen verrattuna Tanskan keskiarvoon 0,75 MW:iin.

Monen palaute on, että tuulivoimassa kansaa jaetaan voimakkaasti kahtia. Maanomistajat toki saavat hyödyn vuokraamastaan maasta, mutta moni puolestaan katkeroituu menetetystä rauhasta ja kotinsa ja mökkinsä arvonalennuksesta. Päätökset on tehty luokattoman huonosti kansalaisia kuulematta. Tätä menoa siitä on tulossa Suomen vihatuin energamuoto.

Tuulivoiman tehokkuus on sitten toinen ongelma. Nykyisten tuulivoima- ja aurinkojärjestelmien ns. EROI-luvut (Energy Returned on Investment eli laitoksen elinaikanaan tuottaman energian suhde sen rakentamiseen ja ylläpitämiseen kulutettuun energiaan) ovat huomattavasti alle 7, mitä pidetään minimitasona nykyisen elintason ylläpitämiseksi tarvittavien energialaitosten minimiarvona. Erään laskelman mukaan (Weissbach et al. ) ydinlaitoksen EROI-luku on 75, vesivoimalaitoksen 35 – 49, hiilivoimalaitoksen 30, kaasuvoimalaitoksen 28. Tuulivoiman EROI-luku on [puskuroituna] 3,9, biomassan 3,5 ja aurinkoenergian 1,5 [puskuroituna], joten ne eivät ole riittävän kannattavia energiamuotoja. EROI on siitä kätevä menetelmä, että siinä verrataan ”hankkimiseen” tarvittavan energian määrää tuotetun energian määrään koko elinkaaren aikana. Vertailutasona on kuvassa pidetty arvoa 7. Jos EROI-arvo on 1, niin ”hankintaan” kuluu yhtä paljon kuin energiaa kuin, mitä siitä saadaan, jolloin homma ei tietenkään kannata. Puskuriarvoissa on otettu auringon ja tuulen tapauksissa huomioon pakollinen säätövoiman EROI-arvoa pudottava vaikutus. Ainakaan maalla tuulivoima ei ole koskaan energiataloudellisesti kannattavaa sähkön suurtuotantoon, jos lähtökohtana pidetään eurooppalaista elintasoa.

Ja jos jotkut haluavat elintasoamme energiapolitiikan avulla olennaisesti laskea, olisi kiva jos kertoisitte sen suoraan – ja mieluummin ennen vaaleja.

Ps. Jos kannatat tällaista poliitikkoa, ehkä haluat lukea väitöskirjani suomenkielisen version ja tukea sillä tavoin kampanjaani? Lue lisää http://www.korhola.com/lang/fi/2015/03/tilaa-eija-riitta-korholan-vaitoskirja-ja-tue-kampanjaa/ Olen myös kiitollinen, jos jaat tekstiäni eteenpäin. En kampanjoi rahalla vaan ajatuksilla.