Eija-Riitta Korhola

Levottomia ajatuksia jäsennellysti

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on Pariisin kokous.

Työttömyys saastuttaa eniten

(HS-mielipideartikkelini 28.12.2015:)

Pariisin kokouksen jälkeen on esitetty, että Suomen ja EU:n olisi kiristettävä ilmastotavoitettaan. Esimerkiksi eduskunnassa vaikuttava energiaremonttiryhmä vaati päästövähennystavoitteen korottamista 50 prosenttiin. Oras Tynkkynen ja Antto Vihma (

HS Vieraskynä 16.12.) perustelivat tiukennusta sillä, että nyt koko maailma on saatu mukaan ilmastotalkoisiin. Pidän vaatimuksia ongelmallisina, sillä ne itse asiassa vaarantavat ilmastotavoitteen.

Tähän asti ilmastopolitiikan ongelmana on ollut päästövähennysten epätahtisuus. Varsinaisen lopputuloksen eli päästöjen kannalta satoja miljardeja euroja maksaneet ilmastotoimemme ovat valuneet osin hukkaan, koska samaan aikaan lisääntynyt tuonti EU:n ulkopuolelta on päästöiltään runsaampaa kuin päästövähennyksemme. Tämä käy ilmi kansainvälisen kaupan tilastoista.

Olemme siis Euroopan unionissa kasvattaneet päästöjä viime vuosina siitä huolimatta, että olemme leikanneet niitä määrätietoisesti. Asian ongelmallisuus on siinä, että tuotanto EU:n ulkopuolella on edelleen saastuttavampaa kuin Euroopassa keskimäärin.

Jos tilannetta kiristetään tiukalla ilmastopolitiikalla, lisäämme työttömyyttä juuri siellä, missä tuotanto olisi puhtainta. Sellainen työttömyys saastuttaa – muualla. Olisi ilmastoteko pyrkiä säilyttämään teollisuus Euroopassa.

Pariisin sopimus on vasta lähtölaukaus. Sopimus ei velvoita varsinaisiin päästövähennyksiin vaan vain raportoimaan päästöistä. Tavoitteet eivät ole tasapuolisia eikä sellaista ole edes yritetty. Kiina, Intia ja Venäjä saavat kasvattaa päästöjään nykytasosta, ja Yhdysvallat leikkaa vain alle puolet siitä, mihin EU on sitoutunut. EU on tavoitetasossaan aivan yksin.

Kokous oli menestys, mutta se tarkoittaa vain lupaavaa ilmapiiriä jatkotoimille. Vielä ei voi olettaa, että kaikki nyt kiristävät omia tavoitteitaan.

Ero lupausten ja asetetun tavoitteen (alle kahden tai jopa 1,5 asteen lämpeneminen) välillä on niin suuri, että se vie osittain uskottavuuden sovitulta. Jos kiirehdimme nyt tiukentamaan EU:n tavoitetta, menetämme sen pienenkin toivon tasaisemmasta kilpailutilanteesta.