Helsingin nuorisolautakunta päätti eilen esittää kaupunginhallitukselle äänestysikärajan alentamista 16 vuoteen seuraavissa kunnallisvaaleissa.
Ei ole mitään syytä sille, miksi 16 vuoden äänestysikärajaa ei voisi kokeilla kunnallisvaaleissa. Äänioikeus on konkreettinen toimenpide nuorten vaikutusmahdollsuuksien edistämisessä. Ikärajan lasku lisäisi nuorten kiinnostusta politiikkaan.
Politiikassa on vaikeaa eritellä asioita sen mukaan, mitkä koskevat nuoria ja mitkä eivät. Suuri osa kunnassa päätettävistä asioista koskettaa kaikkia kaupunkilaisia.
Äänestysikärajan laskeminen tulisi linkittää suurempaan uudistukseen. Kouluissa tulisi panostaa yhteiskuntaopin opetukseen ja lisätä käytännön osallistumista ja vaikuttamista. Myös kunnallisella tasolla vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä esimerkiksi kansanäänestyksiä käyttämällä.
Äänestysikärajan laskemista on vastustettu vetoamalla siihen, että nuoret ovat alttiita äänestämään populistista äärioikeistoa. Väite sai tukea ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja järjestetyissä nuorten varjovaaleissa. Silloinen showpainija Tony Halme sai nuorten varjovaaleissa valtavasti ääniä.
Nuorten äänestystulosta pidettiin todisteena siitä, kuinka helposti nuoret lankeavat populismiin ja julkkisehdokkaisiin. Varsinaisissa vaaleissa Halme nousi äänikuninkaaksi 16 390 äänellä.
Nuoret eivät myöskään ole tyhmiä. He tietävät, ettei varjovaaleissa äänestämisellä ole mitään merkitystä. Miksi suhtautua asiaan tosissaan, jos koko äänestys on leikkiä? Varjovaaleja voisi pitää pahimmanlaatuisena nuorten aliarvioimisena.
Vuosien varrella äänestysikärajaa on laskettu yhteiskunnan kehityksen mukana. Käsitys siitä, milloin ihmiset ovat valmiita äänestämään, muuttuu. Tänä vuonna 16-vuotiaat pääsevät äänestämään ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa. Kunnallisvaalit 2012 ovat tässä kehityksessä luonnollinen seuraava askel.
Äänestysikärajan laskemisesta kuntavaaleissa ei ole taikatempuksi kansalaisaktiivisuuden piristämisessä, mutta pieni piristysruiske se varmasti on.