Nyt on loppuillan levon paikka. Palasin kuuden paikkeilla oltuani usean tunnin mukaduunissa. Systin pihaa käväisin perkaamassa, ja vatukko jäi vielä alkutekijöihinsä – mut on tällä hetkellä jokseenkin raiskatun näköinen käsittelyni jälkeen 🙂 En luvannut mennä uudestaan, ja saattaa jäädäkin. Ottaa jonkin verran selän päälle juuri nyt; siellä pusikossa kipua ei huomannut, kun asennot olivat niin vaihtelevia.
Tt-hoitaja soitti soittoajallaan pitkän puhelun. Muutettiin torstain tri-soittoaika vastaanottojaksi, sillä ilmeisesti on hakeuduttava sairaalan polille lisätutkimuksiin – työterveys ei enää tue koska ei saa Kelalta takaisin. Hyvä näinkin. Lisäksi hyvä uutinen on, että samainen mukava vt-tt-tri on siirtymässä meidän pisteeseemme, josta edellinen, myös tosi hyvä tri lähti pois. Toivon itsekkäästi, ettei seuraavat viikot mene aivan terveytensä hoitamiseen, sillä ystäväni otti kesiksensä samaan aikaan – ja olen kovasti odottanut tätä.
Kelan posti sen sijaan pisti mielen vähän matalalle. On ehkä käytävä luottamusnaisemme luona tarkistamassa laskelman oikeellisuus. Mitä tässä voi enää elinkustannuksissaan minimoida, kun jo nyt menen niin säästöliekillä. Kaupassa tulee käytyä max kerran viikossa, eikä aina silloinkaan, ja kassakuitin loppusumma on aina ihan siisti. Nyt jos vielä saan terveyspalveluista lisälaskuja…