Pakolaistulva Ämeriäkkylään

[b]Eläkeläis-Onnillamme[/b] on vallan mainio uutispäivän alku. Heti silmämunat hierottuaan näkemäkuntoon tarttuu hän virtuaaliseen uutisvuotoon. Laakkosen näppäilee ensin esille:

Ja kas kas mitähän näkeekään: Muinaisen opinahjonsa jonka kunta on myynyt parillakybällä pois käsistään haisemasta ja joka nyt on ollut jäätyneenä talvien yli. Joku koulun aikanaan myynyt kunnanmies lienee nyt ostattelemassa sitä takaisin kunnalle ja pakolaisille. [b]- Erittäin hyvä idea. Good job![/b] huudahtaa Onni ja ponkaisee pystyyn asiaa kunnioittamaan. [i]- Ovat ottamassa lusikkaa taas oikeaan ja kauniiseen käteen[/i], mumisee mies. Tiedä sitten vakavissaanko vai piruillakseen. Hänen kantaansahan emme tiedä: puolestako pakolaisten vai vastaan? Reagoi joka tapauksessa. Ja mikäpä Paratiisista on huudellessa mitä sylki suuhun tuo, sillä eihän siellä hädänpäivää juuri koskaan. Jäämme epätietoiseksi Onnin kannasta – ettei olisi vaan samansuuntaisesti itsekäs kuin kirkon joka ei ottanut aikoinaan kantaa leipäasiassa – koska Onni huomaa siinä samassa toisen Onnin uutiskynnyksen ylittävän, kiehtovan YLE-uutisen.

[i]- Katopahan katopahan. Nyt niitä jo taivaan täydeltä tulla läpyttelee ilmojen halki! Pakolaisia.[/i] Mies myhäilee ja tavailee. Lukee ja kuvaa katselee. [b]- No jo noita riittää![/b] lopulta paukaisee. Idästä tulla leuhottavat nämä kymmenintuhansin, Vienan Karjalasta. [b]- No onneksi ei maita myöten, sittenhän tässä vasta kusessa oltaisiin![/b] rumasti lohkoo ja yhtä rumasti jos ei vielä rumemmin, vaan jo kuiskutellen jatkaa: [i]- Ihme kun ei siitä riippuliitäjästä mitään että onko joukoissa …[/i]