Sanoivat ettei ihmnen saa jumalallista totuutta, minä en vaikka olen perännyt todistuksia. Ehkä sinäkään et sitä saa vaikka tässä sen sinulle annan itsestäni.
Minä olen vanki. Entinen kaksinkertainen vankeusvanki suomen valtion vankiloissa väkivalta rikoksista, oman elämän elinkautisvanki omista virheistä. Minä en ole ollut hyvä mies, ja rikkinäisessä sielussani tulee elämään pelkojeni alla pieni piru lopun elämääni odottaen että viinalla sen vapautan.
Siinäpä se oikeastaan.Yksityiskohtia en anna. Lasteni äiti varmaan mielellään auttaa siinä.
Se vielä sanottakoon että en todellakaan ole valmis suhteeseen. Haavat auki on paha uida syvissä vesissä.
Olen pahoillani
Begu
Näinkö se menee? Kuinka pitkään, vai lopun elämääni kaiken minussa muututtua viime syksynä? Löydettyäni, tajuttuani yrityksen turhuuden. Sori minä muuten kyllä…
Joko minä väsyin yrittämään, vai oliko se todella siinä, ja jos EI niin ei muitakaan, ei enää, vai? En voi saada mitä tahdon, en jos en tee sitä itse, elämää. Naista en siihen saa silti, en sitä kenen kanssa se olisi yhteistä, se halu ja ne unelmat. Tuhat asiaa, miljoona asiaa, kaikki.
Tieto että olisin pystynyt siihen ei helpota kun lauseen perässä on vääjäämätön JOS..
Minä olen vähän surullinen. Toimin pakon edessä sillä muuten jäisin tähän. Hampaat irvessä ja takki auki vastatuuleen, stana!
Ymmärrän että huippu ei ole kaukana, sillä se ei ole korkealla.. Mutta se ei tee nousemisesta helppoa sillä tiedän nyt kiipeäväni yksin. Huipulla minua ei odota enkeli, perhonen, eikä nainen.
Jotain hyvääkin:
Pojat ollu tässä. Nuorimmainen kai arveli perässä että lukeminen on ihan pop kun esikoinen lähti kouluun. Voi sanoa että oppi lukemaan korkkareista viisi vuotiaana. Ai että mie oon ylpee nuista huimista!!