Uneton maatalouslomittaja Jumalan armosta miettii miksi? Päteekö vastavoimanlaki kaikkeen elämässä? Suuntaako minun onneni huonoa energiaa lähipiiriini? Onko elämässä vakiomäärä PASKAA?
Sitä kiittää ja kumartaa yksipäivä omasta onnestaan, ja toisena voisi antaa silmää räpäyttämättä parikolme sormea, jos ei varvastakin, että toiselta menisi paha pois. Sitä miettii että miksi minä hyvässä vaikka pahassa aina että miksi EN minä?
Elämän peruskysymys ei estä minua nauttimasta omasta onnestani. Voisinko tehdä muuta kuin parhaani? Pitäisikö minun hukata elämäni epäonneen ja tuskaan joka ei ole omaani myötätunnon tähden jota tunnen? Pitäisikö tuskasta tehdä omaani kuten paljon puhutusta maailmantuskasta jota koin joskus?
Huonoja ajatuksia. Keskityn parempiin. Myrskyluodon Maijaan ja siihen että saaressa on aina sunnuntai. Toistan mitä äsken toisen foorumin puolella ja menen nukkumaan: Hyvää yötä Rakas.
Begu
Ps: V , usko elämään, tiedä että olemme kanssasi.
…Mutta ei vielä.. vasta viimein.
.