Ostin Roista kirjan linjuri kyytiin. Aivan loistava! Jouluksi kotiin. Kirjoittaja: David Baldacci. Käy mulle ku nenä päähän!
Vapaasti mukaillen:
Vili oli peltiseppä, maailmaa kiertänyt ja nähnyt reppuri, jolle matkustelu oli toinen luonto. Elämä jota muut pitivät epävarmana ja pelottavana, merkitsi hänelle autuasta itsenäisyyttä.
Tom oli vakuuttunut, että Agnes oli nuuskinut hänen hytissään ja löytänyt hänen junalippunsa Chiefille. Hän päätti varustaa huoneensa painavilla ansoilla. Junassa oli kaksi veturia, ehkä toista ei kaivattaisi. Hän voisi sulloa sen vessaan ja säätää sen tippumaan tunkeilijan päälle.
Tom Langdon on kulkuri, on aina ollut ja tulee aina olemaan. Hän kaipaa seikkailuja, hän janoaa vaihtelua samalla tavalla kuin aavikossa harhailevat kaipaavat vettä. Hän on sitä tyyppiä, joka ei voisi sitoutua, vaikka oma elämä olisi siittä kiinni. Ja ei, hän ei pyytänyt minua vaimokseen.
Jos todella rakastar häntä, minusta sinun kannattaisi antaa hänelle uusi mahdollisuus. Se voi olla ainoa tilaisuutesi löytää onni.
” Rakkaus on kuin jykevä puu: se kasvaa aina vain voimakkaammaksi vuosien kuluessa. Tiedän että tämä kuulostaa kornilta, mutta RAKKAUS on ainoa asia joka toimii kahden ihmisen kesken. Ainoa asia.”
”Tom, minä haluan mennä naimisiin!”
Tom järkyttyi. ” kenen kanssa?”
” sinun tietenkin, höpsö.”
” Sinäkö haluat naimisiin minun kanssani? Lensit tänne asti kertomaan, että haluat naimisiin . Minun kanssani?” Tom nousi seisomaan pelko puserossa ja alkoi kävellä ympyrää ahdistuneena.
” parissa päivässäkö? Haluatko, että päätän parissa päivässä, tahdonko naimisiin ja hankkia kahdeksan lasta?”
” Minne aiot mennä?”
Tom sai puhekykynsä takaisin.”Baariin.”
”Milloin tulet takaisin?”
” Kahden päivän päästä.”
En ole lukenut vielä loppuun joten jätetään myöhemmäksi että miten kolmiodraaman käy! Mutta on loisto pokkari, teksti soljuu mukasti eteenpäin ja koko ajan on intensiivinen tunnelma päällänsä. Tarinakaan mikään tuulesta temmattu..