Eilen uimareissulla oli se orava. Sitä ennen kuvasin joen ja kiinnitin huomioni kuvassa kirkkaaseen pisteeseen puussa. Tutkin tarkemmin ja totesin puussa killuvan uistimen.
Nohevana poikana päätin hakea sen. Kiipesin leppään ja surukseni totesin että ei se enää niin helppoa olekaan kuin poikasena. Kuitenkin pääsin korkeuksiin, pidin kovin hennon tuntuisista oksista kiinni henkeni kaupalla ja jaloillani katkaisin oksan johon uistin oli takertunut.
No, ei se nyt mikään juttu ole. Se ehkä on että olen joskus tuossa virvelöimässä ja joku poika tulee siihen myös. Käyn jutuille ja saan tietää uistelevani hänen uistimellaan. Annan uistimen hänelle virnistellen ettei sitä ihan joka poika puusta saanutkaan.. Pyh! olempas nyt taas ylpeä paska.
