Mahaan sattuu pienesti. Ulkona paistaa välillä aurinko, välillä pilviä. Nyt juurikin molempia. Väsytti aiemmin, nukahtelin sohvalla hetkittäin. Ei fiksua. Meni pää puuroksi.
En tullut kotiporukoille maininneeksi, etten olekaan Tampereella. Ja ensi viikon lääkäri huolestuttaa. Aika paljonkin. Krapulainen olo, vaikka en juonut kuin mehua.
Ahdistaa työasia. Tai se, että oman alan hommia ei ole. Tietysti niitä yksityisiä voisi helpostikin ottaa, mutta haluanko mä että kotona ravaa kaikenkarvaisia tyyppejä? En välttämättä… Mutta siinä ei tarttis pelata verokortin kanssa. Koko toimeentulon pohtiminen ällöttää, mutta pakkohan sitä on miettiä. Ja silloin menee yleensä valittamiseksi, mitä päätin olla tekemättä 😀
Eilen itketti. Ja tänään. Mutta se nyt johtuu tasan hormonaalisesta toiminnasta. Myös kiukkuaminen, vaikka en olekaan riidellyt hetkeen x) Tuntuu, että voisin. Pitää kohta pakata kamat ja lähteä junalle. Jano.