Väsyttää ihan hirveästi. Viime yö oli kuraa verrattuna toissayöhön. Kissa herätti puoli kuudelta ja oli ilmeisen pirteä. Otin sen syliin (tai mahan päälle oikeastaan), mihin yleensä rauhottuu. No ei rauhottunu tällä kertaa. Kehräsi ja oli tyytyväisen oloinen puolisen minuuttia, kunnes punkesi pois. Piti vähän järsiä kirjoituspöydällä olevia tavaroita, sitten hyppiä telkkarin päälle, tulla yöpöydälle ja järsiä lasien sankoja…
Lopulta häädin kisun huoneestani, käyttöönsä jäi käytävä/eteinen ja keittiö kylppärin lisäksi. Vartin päästä alkoi onneton naukuminen mun oven takana ja hyppiminen ovenkahvaan. Vartin sitä jaksoi kuunnellakin ja odottaa, josko menisi ohi. Elukka oli fiksu, meni toisen huoneen ovelle, joka aukeaa helposti (mun ovessa on aika tiukka kahva). Pääsi sinne – tosin häädettiin saman tien. Mä avasin oveni, että veli sais nukkua. Kisu tulikin tänne taas ja oli hetken masun päällä.
…Kunnes alkoi pureminen. Mulla on oikean käden ranne kauniisti koristeltu nyt. Kirjava. Seurasi häätö nro kaksi. Josta seurasi ”päästä-mut-takas”-itkuhyppyprosessi. Josta seurasi oven avaaminen. Jälleen.
Kolme kertaa yhteensä pistin kisun ulos makkarista, mutta eihän karkotus toimi, jos mä aina päästän sen takaisin. Tiedetään. No. Ehkä ensi yönä saa nukkua rauhassa.
Kohta pitää mennä sinne työkkäriin. Ei jaksaisi.