Neljässä viikossa on lähtenyt 6 cm. Hyvä niin. Se toinen mitta ei nyt ehkä ollut kovin suuri, mutta oli kumminkin oikeaan suuntaan – saman verran kun viime viikolla. Ja vielä kun huomioidaan lauantain bilesyömiset, oon aika tyytyväinen.
Subilla tuli tossa illan iloksi ohjelma (taas? vai olikohan toinen osa tms.) anorektisista teineistä. Netissä on näitä pro-anoreksia-sivustoja, joilla kannustetaan ko. sairauteen ja ihannoidaan tietenkin niitä, jotka siinä onnistuvat ”parhaiten”. Hmmmhmm. Yksi niistä painoi puolet mun elopainosta. Aika hurjaa… Siinä ei kyllä kovinkaan monen perheen näkökulmaa tuotu esille, mutta esimerkiksi tää yksi joka oli eniten esillä, sai vissiin aika vapaasti jatkaa laihdutuspelleilyään. En jaksa tajuta, miten äiti ei puutu lapsensa tekemisiin, kun kyseessä on kuitenkin terveys. Eihän ne asiat ole mustavalkoisia, mutta aika tiukat rajat kuvittelisin pitäväni itse.
Mjoo. Sitte näin viime yönä semmoista unta, että se yksi kiva sanoi olevansa muhun ihastunut. Ei se kylläkään ole, joten se siitä.
p.s.
Oon tänään lehdessä.