Silly Salad

Saattaa herättää suuttumusta, ehkä hämmennystä, jopa hymyä tai mahdollisesti kaikkea samaan aikaan.

Näytetään kirjoitukset marraskuulta 2018.

Ei me sinne kyllä selvin päin mennä

Olen pitkään halunnut kirjoittaa jotakin alkoholista, ja sain vihdoinkin siihen kimmokkeen keskustelusta, jossa kiistelin siitä, kuuluuko alkoholin käyttö osaksi suomalaista kulttuuria.

Oksensin ensimmäiset kiljukännit rinnuksilleni aivan liian nuorena. Teini-ikäisenä alkoholi kuului viikonloppuihini aina enemmän ja vähemmän. Oli aikoja, kun prenkku ei oikein maistunut, mutta sitä piti silti showmielessä juoda. Se oli niin coolia imeä oksennus kurkussa bisseä silloin 14-vuotiaana, vaikka oikeasti se väljähtänyt ja pissalle maistuva litku teki mieli sylkäistä viereiseen viemäriin muiden katsoessa muualle. Se, joka ei juonut, oli outolintu. Täysi-ikäisyyden saavutettuani viinanhuuruiset viikonloput olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Elin tuolloin vain perjantaille ja lauantaille. Hoin usein itselleni, että kaikkihan tätä tekevät, tämä on täysin normaalia.

Otsikon toteamus oli siis männävuosina vakiolausahdukseni, jopa huudahdus, jos joku ehdotti jotain mukavaa ajanvietettä. Suhde alkoholiin oli sen verran erikoinen, toisin sanoen sairas, että esimerkiksi karting-autoja ajaakseen piti olla kännissä; jos ei ennen niin vähintään sen jälkeen. Käsitykseni oli, että kaikkeen kivaan tarvittiin aina jonkinasteinen humalatila. Todellisuudessa en edes tiennyt, että voisinko nauttia piknikistä ilman kuplivaa - en ollut koskaan kokeillut! Olin vain päättänyt, että kaikki on ihan perseestä jos ei ole tarkoitus olla jurrissa.

Alkoholi on päihde, johon kuolee vuosittain noin 1700 suomalaista. Puhumattakaan kuolemista, joita juopunut ihminen aiheuttaa. Se myös traumatisoi vanhempien ongelmakäytön seurauksena lapsia ja lisää perheväkivaltaa.

Au pairiksi päädyttyäni olen joutunut tekemään asioita ihan vain selvin päin. Lapsien kanssa kun ei voi leikkiä kännissä. Ei edes hiprakassa. Ei voi juoda viinilasillista lounaan kanssa tai hakea bisseä leffateatterin baarista. Lasten kanssa voi juopua korkeintaan sokerista. Alkujärkytyksestä toivuttuani olenkin oppinut tykkäämään erilaisista asioista ilman viinaakin. Yhtäkkiä viikossakin on viisi päivää lisää. Aika nastaa. Lisäksi olen tässä miltei vuoden seurannut vierestä hyvän ystäväni raitistumista. Hänen inspiroiva vieroitustaipaleensa on antanut paljon ajattelemisen aihetta itsellenikin. Käytän edelleen kuitenkin alkoholia, mutta suhtautuminen siihen on muuttunut.

Nyt tässä sitten pohdinkin, olivatko nämä todellisuudesta vieraantuneet ajatukseni alkoholista siis seurausta siitä, että se koetaan osaksi kulttuuriamme?

Niinkö meille on opetettu? Senkö takia juominen nuorella iällä koetaan normaaliksi? Kuuluuko alkoholi tosiaan suomalaiseen kulttuuriin?

Vaikka olemmekin vannoutuneita tuopin pohjaan tuijottelijoita niin väittelyssäni olin itse ehdottomasti sitä mieltä, että ei kuulu. Lieneekö minun ja väittelyn toisen osapuolen eriäviin mielipiteisiin syynä se, että miellämme sanan "kulttuuri" hieman eri tavoin. Minulle se tarkoittaa kirjallisuutta, taidetta, toiminta- ja ajattelutapoja, kehonkieltä, perinteitä ja arvoja. En haluaisi lapselleni kerrottavan, että alkoholi kuuluu kulttuuriimme. Sehän kannustaa ihmisiä juomaan. Siitä saa oivan tekosyyn tarttua pulloon. Yksikään suomalainen ei tarvitse lisää kannustusta moiseen touhuun, sillä kaikkihan me tiedämme, että suomalainen keksii syyn kyllä ilman apuakin.

“That's the problem with drinking, I thought, as I poured myself a drink. If something bad happens you drink in an attempt to forget; if something good happens you drink in order to celebrate; and if nothing happens you drink to make something happen.”


Havaintoja miehistä

Kautta aikojen on nainen nimetty mystisemmäksi sukupuoleksi. Olemme hankalia eikä meistä ota selvää. Halumme totta tosiaan ovat melko kimurantti juttu. Mutta entäs miehet sitten?

Mielestäni me naiset kuitenkin toimimme lopulta hyvinkin yksinkertaisella tavalla. Meissä on tavallaan erilaisia nappeja, joita painelemalla saa tietynlaisia reaktioita aikaan. Paina yhtä nappia ja me räjähdämme. Paina toista ja juoksemme perässäsi maailman ääriin. Ihastuessamme olemme sitoutuneita eikä kiinnostuksemme lopahda noin vain. Miehen kiinnostuksesta saa olla huolissaan vielä alttarillakin. Me siis todellakin olemme eri planeetoilta - miehet Marsista ja naiset Venuksesta.

Tämä ei siis ole mikään opas miehien ymmärtämiseen saatika pokailuun, sillä kirjoittajalla ei ole tarpeeksi kompetenssia puhua moisesta.

Kuinka miehiä isketään?

Ei mitenkään. Miehiä ei ehdi eikä voi iskeä. Paitsi tiskirätillä kasvoihin jonkun majorisen riidan päätteeksi. Miehet pokaa aina ensin. Ja siinä missä meitä naisia isketään ihan vain kusipäisellä käytöksellä niin miehiin se ei tehoa.

Kuinka mies pidetään kiinnostuneena?

Ei mitenkään. Ei siihen ole mitään keinoa. Ne joko tykkää susta tai sitten ei. Ihan sama mitä teet. Olen mm. vastannut viestiin sekunnissa, vastannut viikon päästä, jättänyt vastaamatta, odottanut seksin kanssa, ollut odottamatta, kertonut tunteistani, jättänyt kertomatta, ollut oma itseni, ollut olematta. Mukanokkelia kikkakolmosia. Kyllä te naiset tiedätte, kaikkihan tätä harrastaa. Mies voi menettää kiinnostuksensa sinuun, vaikka olisitkin vaikeasti saatavilla. Tai se voi säilyä, vaikka olisit kuinka helppo.
Yksi varma keino pitää mies itselläsi on sitouttaa hänet taloudellisesti. Toukka mahaan ja vingut häneltä 300 000 euroa johonkin tiilitaloon. Sekään ei tosin takaa kiinnostusta, mutta vaikeampi siitä on lähteä eli lopputulos on sama - sulla on mies. Älkää nyt vaan kukaan tosissaan tehkö näin!

Kuinka saat miehen jättämään sinut rauhaan?

Et mitenkään. Siihenkään ei ole mitään keinoa. Yrität olla liian innokas, esität umpihullua ja mustasukkaista naista, kerrot olevasi bipolaarinen, heittäydyt aivottomaksi, et vastaa viesteihin taikka soittoihin ja näyttäydyt toisen miehen seurassa. Siinä se silti on ja pysyy. Kuten sanottua; ne joko tykkää tai sitten ei. Teoillasi ei ole mitään merkitystä.

Miksi miehet pettävät?

Miehet ja naiset pettävät varmasti ihan yhtä paljon, mutta eri syistä. Naisen pettäminen tapahtuu usein siksi, että kotona jää vaille huomiota. Olo ei ole enää itsevarma. Toinen mies saa väliaikaisesti korjattua tilanteen, joskaan se ei silti ole missään nimessä yhtään sen hyväksyttävämpää.
Miehen pettämiselle ei monestikaan osata antaa mitään selitystä. Sellaista ei vain ole. Nainen kotona saattaa olla lähestulkoon täydellinen, mutta jotenkin sitä vain eksyy muuhun seuraan. Usein syy on siis täysi mysteeri. Miehet, miksi?

Kulttuurien välinen kuilu

Nykyajan deittiskene on muutenkin melko monimutkainen, mutta lisääpä siihen vielä erilaisten kulttuurien kombinaatio niin miesten ja naisten välinen kuilu kasvaa entisestään. Asun Englannissa, joka on siis tunnetusti oikea kulttuurien sulatusuuni. Lontoo etenkin. Ero suomalaisiin miehiin on valtava. Suomalaisella miehellä ei ole tarvetta esittää alfaurosta, mutta ulkomailla sitä tekee miltei jokainen. Tämä tuo pienen pikantin lisän, ja kivan twistin, miesten ymmärtämiseen. Jos siis ymmärsin mitään miehistä Suomessa asuessani niin nyt en ymmärrä sitten sitäkään vähää.
Suomalaisen miehen kiinnostus on melko helppoa huomata. Kuten sanonta kuuluu: suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Jos hän siis tekee kanssasi jompaa kumpaa tai parhaassa tapauksessa molempia niin hän on varmasti kiinnostunut. Ulkomaalaisten kohdalla se ei aivan toimikaan niin. Samat jutut puhutaan jokaiselle. Joskus on mahdoton tietää, että tarkoittaako toinen todella, mitä sanoo.
Suomalaiset naiset ovat tunnettuja harhaan johtamisesta. Olemme melko kohteliaita eikä juttelu vastakkaiselle sukupuolelle (taikka samalle) tarkoita vielä yhtään mitään. Jos meitä esimerkiksi kehutaan kauniiksi, vastaamme kiitos, vaikka todellisuudessa hieroisimme itseämme mieluummin hiekkapaperilla, kuin antaisimme kehujan tehdä sen puolestamme - ilman hiekkapaperia. Suomalaisena naisena tämä siis aiheuttaa aika paljon selkkauksia ulkomaalaisia deittaillessa. Vastaaminen tuntemattomalle miehelle saattaa johtaa riitaan. Aivan, kuten myös toisen miehen seuraaminen Instagramissa. Yhden neuvon miesten deittailemiseen voin antaa: mitä ikinä somessa teetkin niin älä seuraa ulkomaalaisen deittisi kavereita, vaikka olisitkin jo tavannut heidät. Tämä tarkoittaa automaattisesti, että olet kiinnostunut heistä. Muista! Älä. Jumalauta. Seuraa. Sen. Kavereita.