Silly Salad

Saattaa herättää suuttumusta, ehkä hämmennystä, jopa hymyä tai mahdollisesti kaikkea samaan aikaan.

Näytetään kirjoitukset tammikuulta 2020.

Kannatan orjatyövoimaa

Eikä minua kiinnosta naistenkaan oikeudet.

Rakastan Facebookin Naistenhuone-ryhmää, sillä sieltä saa aina jonkin idean seuraavaan postaukseen. Tällä kertaa osallistuin itse keskusteluun, jonka aloitin erään kommentin alle. Kyse oli matkustelusta. Kommentteihin oli listattu maita, jonne ryhmän jäsenet ei missään nimessä enää matkustaisi. Kysyin nätisti perusteluja, kun näin ensimmäisen "Dubai" kommentin, sillä olen suunnitellut viikon lomaa kyseiseen kaupunkiin. Vaatimuksena halvat ja lyhyehköt lennot, takuuvarma aurinko ja uima-allas. En ole kiinnostunut ostoskeskuksista, en kameleista enkä mistään nähtävyyksistä. Halusin kuitenkin kuulla muiden kokemuksia paikasta. Tämä kysymys käynnisti sen kuuluisan kakka ja tuuletin -efektin.

Jos välität ihmisoikeuksista, niin mene pliis jonnekin muualle, kirjoitti joku kolmas osapuoli.

Kysyin, että enkö minä välitä ihmisoikeuksista jos matkustan Dubaihin? Aivan oikein, en kuulemma välitä. Totesin, että en sitten ilmeiseti välitä ilmastonmuutoksestakaan, sillä matkustan lentokoneilla, enkä liioin eläimistäkään, koska syön lihaa ja toden totta: orjatyövoimalla tuotettu pikamuoti - syyllistyn. Tämä meni toisen mielestä aivan överiksi. Miten? Eikö hän juuri tehnyt minusta olettamuksen sen perusteella, että ajattelin matkustaa Dubaihin? Miten se eroaa siitä, että joku tekee olettamuksen näiden jälkimmäisten perusteella?

Jos matkustat Dubaihin kannatat orjatyövoimaa, kommentoi neljäs osapuoli.

Keskustelu oli kerrassaan naurettava, mutta päätin jatkaa vielä listaamalla alle maita, joissa esimerkiksi naisten oikeuksista ei vielä niinkään välitetä ja, jotka ovat silti suosittuja matkakohteita. Intiassa 15-vuotiaan raiskaus ei ole rikos, jos kyseessä on vaimo. Kiinassa naiset ovat kauppatavaraa, sillä morsiamia on liian vähän. Brasiliassa naisten tappamisesta ei välttämättä saa rangaistusta. Miltei 2 800 naista murhattiin sukupuolensa vuoksi (vuonna 2017) Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maissa. Entä USA:n tuloerot? Osa ihmisistä asuu slummeissa, toiset jättimäisissä kartanoissaan. Thaimassa rehottaa lapsiprostituuio enkä edes viitsinyt aloittaa Afrikan maista, joissa naisten silpominen on ok ja raiskatuksi tuleminen rikos (avioliiton ulkopuolinen seksi on kriminalisoitu muun muassa Mauritaniassa). Minne voimme matkustaa täysin puhtaalla omatunnolla? Tähän mennessä ensimmäisen kommentin kirjoittanut daami oli ehtinyt todeta, että olen täysin tietämätön ja erittäin naiivi. Olin hämmentynyt ja mietin, että tällainenkö minäkin vielä taannoin olin? Harrastin nimittäin oman pahan olon oksentamista muiden päälle. Luulin jotenkin olevani vähän muita parempi. Sellaista tekee ihminen, jolla on paha olla.

Ei meillä suotta käytetä sanontaa "matkustaminen avartaa". Oma näkemykseni asiaan on, että ihmisten tulisi nimenomaan matkustaa tällaisiin maihin, jotta saisimme hieman perspektiiviä suomalaiseen lintukotoelämään. Minulla ei ollut hajuakaan Aasian jäteongelmista ennen kuin todistin sitä paikan päällä itse. En ymmärtänyt, kuinka vähän naisia arvostetaan muun muassa Indonesiassa ennen kuin olin seksuaalisen häirinnän ja potentiaalisen joukkoraiskauksen kohteena eräällä lautalla, ainoana naisena ja valkoisena turistina. Meidän on todella vaikea asettua toisten ihmisten asemaan Suomesta käsin, varsinkin Lähi-idän naisten, sillä elämme itse maassa, jossa meitä suorastaan palvotaan heihin verrattuna.

Lisäksi en näe, että ongelma poistuu näin. Ihmisoikeuksia voi puolustaa esimerkiksi tekemällä lahjoituksia ja hyväntekeväisyystyötä. Se auttaa paljon enemmän kuin loman väliin jättäminen. Jopa Amnesty International -järjestön kanta on, että boikottia ei suositella (Yle).

Joka tapauksessa: mukavaa maanantaita!


Vain ämpärisuomalainen tuntee kateutta syövästä

Missä kulkee raja, saako kuolevaa ihmistä arvostella?

Olen viime aikoina seurannut tapausta Janita Lukkarinen. Kyseessä ovat TV:stä tutut kauniit kasvot. Janita sairastaa parantumatonta syöpää. Muistan lukeneeni tästä jo noin vuosi sitten, jolloin syöpä todettiin ensimmäisen kerran. Sittemmin Janita parani, mutta syöpä uusiutui. Janita on saattokodissa. Hän on 26-vuotias.

Ajatukseni Janitasta eivät olleet yhtä lämpimät ennen syöpädiagnoosia. Ajattelin, että taas yksi silikooneilla ja hiustenpidennyksillä varusteltu realitybimbo. Järkytyin siitä huolimatta lukiessani syövästä ensimmäistä kertaa. Pyysin mielessäni kaikkia pahoja ajatuksia anteeksi ja toivoin, että kaikki kääntyy hyvin päin. Ei kääntynyt.

Janita on ollut ajatuksissani paljon, sillä Janita sairastaa syöpää julkisesti ja törmään aika ajoin hänen haastatteluihinsa. Arvatkaa mihin muuhun törmään? Julkaisuihin Facebookissa. Naistenhuone-nimisessä ryhmässä ilmestyy vähän väliä arvostelevia ja vähätteleviä postauksia Janitasta. Lyhyesti: juttu on nähkääs niin, että Janita kerää lahjoituksia, jotta voisi vielä käyttää viimeisetkin oljenkorret pysyäkseen hengissä. En allekirjoita täysin Janitan toimintatapoja, mutta mitä sitten? Janita KUOLEE. Kuinka moni asiasta mielipiteensä ilmaiseva ihminen tietää, millaista on elää sen tiedon kanssa, että kuolee pian? 26-vuotiaana! Voiko ihminen ajatella sellaisessa tilanteessa johdonmukaisesti? Syöpää sairastavan ihmisen kivutkin ovat luultavasti niin kammottavia, että potilas on lääkepöllyissä suurimman osan aikaa. Kuka meistä on siinä asemassa, että voi sanoa tämän "menevän yli"? Janitan Instagram-tilille on sadellut tuhansia kommentteja. "Ei syöpää sairastava näytä noin hyvältä" ja "onkohan koko syöpä edes totta?". Olen joutunut lukemaan näitä kommetteja moneen kertaa, sillä sen verran uskomattomia ja vastenmielisiä ne ovat. Helvetin haaskalinnut!

Kuoleva ihminen saa mielestäni tehdä melkeinpä mitä vain. En toki tarkoita, että kuolevalla ihmisellä on oikeus aiheuttaa toiselle kärsimystä, siinä menee raja, mutta vuoratkoon vaikka saattokodin seinät ulosteella, jos siltä tuntuu. On hieman epävarmaa, onko Janitan rahankeruu laillista, mutta vain Sääntö-Suomessa on mahdollista, että syöpäsairaan ihmisen epätoivoisia yrityksiä pysyä hengissä katsotaan kieroon. Kuinka moni todella sanoisi esimerkiksi omalle kuolevalle lapselleen, joka yrittää epätoivosesti saada lisää elinaikaa, että ethän riko lakia?

Mikä ihme saa mollaamaan syöpäsairasta, kuolevaa tekevää ihmistä? Eikö tässä maailmassa tosiaan mikään enää ole pyhää? Mitä jos vaikka keskittyisitte elämään omaa elämäänne, kun teillä sellainen vielä toistaiseksi on!


Lootusasentoon liian levoton mä oon...

Mitä meditaatio ja mindfulness ovat minulle viimeisen kuuden kuukauden aikana opettaneet?

Ensiksi haluan mainita, että kuullessani ensimmäisen kerran sanat "meditaatio" ja ”mindfulness” ihoni alkoi kutisemaan ja vartaloni kiemurtelemaan. Minulle kaikki tietoiseen läsnäoloon viittaava oli jotenkin vain... liikaa. Lisäksi oletin. Oletin, että minun tulee istua jalat ristissä lattialla liikkumatta tuntikausia. Niin kauan, että selkääni alkaa sattua. Oletin, että profiloidun hihhuliksi. Entä sitten? Samalla myös pelkäsin: en ollut ollut oman mieleni kanssa tällä tavalla tekemissä oikeastaan koskaan. Kammoksuin kahdenkeskistä aikaa itseni kanssa ellei siihen kuulunut Netflix, puhelin tai musiikki. Meditaatio tuntui aluksi siltä, että sitä piti tehdä väen väkisin. Sitten eräänä päivänä, lainaan ystäväni usein käyttämää sanaa, oivalsin. Nyt haluan jakaa sitä oivallusta muille.

Meditaatio ja mindfulness liittyvät ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, ovat oikeastaan todella olennainen osa sitä. Kaikki oppimani kiteytyy yhteen sanaan: muutos, jota ihmiset pääsääntöisesti muuten kammoksuvat. Muutoksista tulee usein ahdistava olo. Se tuntuu vatsassa, jossain navan takana. Välillä se kipuaa kurkkuun saakka. Tekisi mieli käpertyä sellaiselle sykkyrälle. Taikka ajaa ihan vaan siltarumpuun, riippuu tunteen voimakkuudesta. Oli muutos hyvä taikka huono, niin se saa yleensä aikaan jonkinmoisen vastarinnan. Faktahan kuitenkin on, että asioiden tulee muuttua: emme muuten olisi olemassa. Me, ja kaikki mitä tällä maapallolla on, on energiaa ja energian on oltava liikkeessä; sen vuoksi asiat muuttuvat. Tämän tulisi olla loistava uutinen, sillä esimerkiksi vaikea tilanne elämässä on väkisinkin vain väliaikainen.

Olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa; vain värähtelytaajuutemme poikkeaa toisistaan. Värähtelutaajuutta on kahdenlaista: positiivista ja negatiivista. Kumpaa sinä levität ympärillesi? Kuuntele sanoja, joita käytät. Tarkkaile ajatuksia ja tekojasi. Puhutko usein siitä mitä ET halua? Ajatteletko pahaa toisista? Nauratko toisen epäonnistumiselle? Hymyiletkö ihmisille? Sanotko kiitos?

Minä olen ollut läpeeni pessimisti: kaikki oli paskaa paitsi kusi! Ja sekin toisinaan. Värähtelytaajuuteni oli miinus tuhat siellä negatiivisella puolella. Positiiviset ihmiset ottivat suunnattomasti päähän, miten muka joku voi olla onnellinen koko ajan? Miksei toi valita koskaan? Miksei tota vituta koskaan? Tuo varmaan paskantaakin sateenkaaria! Tosiasiassa he vain oivalsivat jotain minua aiemmin: nimittäin positiivinen energia vetää puoleensa lisää positiivista energiaa. Voitte arvata miten tapahtuu negatiivisen energian kanssa; kyllä, negatiivinen energia vetää puoleensa lisää negatiivista energiaa. Positiivisuushan ei aina tarkoita sitä, että on onnellinen joka sekunti. Positiivisuus on enemmänkin sitä, miten reagoi tilanteisiin ja millaisen ajattelutavan henkilö omaa. Positiivinen ihminen näkee surkeassakin tilanteessa jotain hyvää.

Miten tämä kaikki sitten liittyy toisiinsa? Usein, kun ihminen on masentunut se johtuu siitä, että ihminen elää menneessä. Ahdistunut ihminen puolestaan tulevassa. Ei hätää, sorrumme toisinaan kaikki negatiiviseen ajatteluun. En ole täällä siis väittämässä, että itse olisin mikään Tiibetin nunnaluostarista vastavalmistunut zen-master taikka henkinen parantaja. Kuten moni on jo ymmärtänyt, niin meditaation avulla rauhoitetaan siis mieli ja ajatukset. Meditaatiossa keskitytään hengittämiseen tai esimerkiksi tietyn mantran hokemiseen. Mikä kenellekin sopii. Itselleni sopii hengittämiseen keskittyminen ja tarvitsen siihen vielä opastusta. Teen harjoituksia Youtuben avulla; miehen ääntä on miellyttävin kuunnella. Mindfulnessin eli tietoisen läsnäolon tavoite on keskittyä olemaan tässä ja nyt. Juuri nyt. Tämä tekee omalla kohdallani valtavan eron entiseen, sillä tapasin velloa negatiivisissa tunteissa päiviä, jopa viikkoja. Ja kun ajattelen asiaa jälkikäteen; ei siitä seurannut muuta kuin lisää negatiivisia asioita elämääni. Nykyään negatiiviset tunteet ja ajatukset menevät meditaation ansiosta ohi hyvinkin nopeasti.

Tietoinen läsnäolo ja meditointi ovat tärkeimpiä taitoja, joita ihminen voi modernin maailman kehittyessä opetella. Miksikö? Ihmisellä on noin 60 000-70 000 ajatusta päivässä. Puhelimista ja tietokoneista virtaava tiedon määrä laittaa aivomme työskentelemään toden teolla. Mieli on kuin TV, jossa on kaikki kanavat päällä eikä ajattelulta saa hetkeäkään rauhaa. Joskus on siis hyvä olla ajattelematta yhtään mitään. TV:stä puheenollen: sana rentoutuminen on saanut aivan uuden merkityksen. Kuvittelin, että ihminen rentoutuu esimerkiksi TV:tä katsellessa. Ja paskat.

Tähän loppukaneetiksi totean, että meditointi vaatii harjoittelua ja saattaa aluksi tuntua turhauttavalta, kun ajatukset poukkoilevat sinne tänne. Meditointi ja sen harjoittelu on kuin kävisi kuntosalilla: tuloksia ilmaantuu kyllä vähitellen.