Silly Salad

Saattaa herättää suuttumusta, ehkä hämmennystä, jopa hymyä tai mahdollisesti kaikkea samaan aikaan.

Näytetään kirjoitukset tammikuulta 2020.

Kannatan orjatyövoimaa

Eikä minua kiinnosta naistenkaan oikeudet.

Rakastan Facebookin Naistenhuone-ryhmää, sillä sieltä saa aina jonkin idean seuraavaan postaukseen. Tällä kertaa osallistuin itse keskusteluun, jonka aloitin erään kommentin alle. Kyse oli matkustelusta. Kommentteihin oli listattu maita, jonne ryhmän jäsenet ei missään nimessä enää matkustaisi. Kysyin nätisti perusteluja nähtyäni ensimmäisen "Dubai" kommentin, sillä olen suunnitellut viikon lomaa kyseiseen kaupunkiin. Vaatimuksena halvat ja lyhyehköt lennot, takuuvarma aurinko ja uima-allas. En ole kiinnostunut ostoskeskuksista, en kameleista enkä mistään nähtävyyksistä. Halusin kuitenkin kuulla muiden kokemuksia paikasta. Tämä kysymys käynnisti sen kuuluisan kakka ja tuuletin -efektin.

Jos välität ihmisoikeuksista, niin mene pliis jonnekin muualle, kirjoitti joku kolmas osapuoli.

Kysyin, että enkö minä välitä ihmisoikeuksista jos matkustan Dubaihin? Aivan oikein, en kuulemma välitä. Totesin, että en sitten ilmeiseti välitä ilmastonmuutoksestakaan, sillä matkustan lentokoneilla, enkä liioin eläimistäkään, koska syön lihaa ja toden totta: orjatyövoimalla tuotettu pikamuoti - syyllistyn. Tämä meni toisen mielestä aivan överiksi. Miten? Eikö hän juuri tehnyt minusta olettamuksen sen perusteella, että ajattelin matkustaa Dubaihin? Miten se eroaa siitä, että joku tekee olettamuksen näiden jälkimmäisten perusteella?

Jos matkustat Dubaihin kannatat orjatyövoimaa, kommentoi neljäs osapuoli.

Keskustelu oli kerrassaan naurettava, mutta päätin jatkaa vielä listaamalla alle maita, joissa esimerkiksi naisten oikeuksista ei vielä niinkään välitetä ja, jotka ovat silti suosittuja matkakohteita. Intiassa 15-vuotiaan raiskaus ei ole rikos, jos kyseessä on vaimo. Kiinassa naiset ovat kauppatavaraa, sillä morsiamia on liian vähän. Brasiliassa naisten tappamisesta ei välttämättä saa rangaistusta. Miltei 2 800 naista murhattiin sukupuolensa vuoksi (vuonna 2017) Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maissa. Entä USA:n tuloerot? Osa ihmisistä asuu slummeissa, toiset jättimäisissä kartanoissaan. Thaimassa rehottaa lapsiprostituuio enkä edes viitsinyt aloittaa Afrikan maista, joissa naisten silpominen on ok ja raiskatuksi tuleminen rikos (avioliiton ulkopuolinen seksi on kriminalisoitu muun muassa Mauritaniassa). Minne voimme matkustaa täysin puhtaalla omatunnolla? Tähän mennessä ensimmäisen kommentin kirjoittanut daami oli ehtinyt todeta, että olen täysin tietämätön ja erittäin naiivi. Olin hämmentynyt ja mietin, että tällainenkö minäkin vielä taannoin olin? Harrastin nimittäin oman pahan olon oksentamista muiden päälle. Luulin jotenkin olevani vähän muita parempi. Sellaista tekee ihminen, jolla on paha olla.

Ei meillä suotta käytetä sanontaa "matkustaminen avartaa". Oma näkemykseni asiaan on, että ihmisten tulisi nimenomaan matkustaa tällaisiin maihin, jotta saisimme hieman perspektiiviä suomalaiseen lintukotoelämään. Minulla ei ollut hajuakaan Aasian jäteongelmista ennen kuin todistin sitä paikan päällä itse. En ymmärtänyt, kuinka vähän naisia arvostetaan muun muassa Indonesiassa ennen kuin olin seksuaalisen häirinnän ja potentiaalisen joukkoraiskauksen kohteena eräällä lautalla, ainoana naisena ja valkoisena turistina. Meidän on todella vaikea asettua toisten ihmisten asemaan Suomesta käsin, varsinkin Lähi-idän naisten, sillä elämme itse maassa, jossa meitä suorastaan palvotaan heihin verrattuna.

Lisäksi en näe, että ongelma poistuu näin. Ihmisoikeuksia voi puolustaa esimerkiksi tekemällä lahjoituksia ja hyväntekeväisyystyötä. Se auttaa paljon enemmän kuin loman väliin jättäminen. Jopa Amnesty International -järjestön kanta on, että boikottia ei suositella (Yle).

Joka tapauksessa: mukavaa maanantaita!


Vain ämpärisuomalainen tuntee kateutta syövästä

Missä kulkee raja, saako kuolevaa ihmistä arvostella?

Olen viime aikoina seurannut tapausta Janita Lukkarinen. Kyseessä ovat TV:stä tutut kauniit kasvot. Janita sairastaa parantumatonta syöpää. Muistan lukeneeni tästä jo noin vuosi sitten, jolloin syöpä todettiin ensimmäisen kerran. Sittemmin Janita parani, mutta syöpä uusiutui. Janita on saattokodissa. Hän on 26-vuotias.

Ajatukseni Janitasta eivät olleet yhtä lämpimät ennen syöpädiagnoosia. Ajattelin, että taas yksi silikooneilla ja hiustenpidennyksillä varusteltu realitybimbo. Järkytyin siitä huolimatta lukiessani syövästä ensimmäistä kertaa. Pyysin mielessäni kaikkia pahoja ajatuksia anteeksi ja toivoin, että kaikki kääntyy hyvin päin. Ei kääntynyt.

Janita on ollut ajatuksissani paljon, sillä Janita sairastaa syöpää julkisesti ja törmään aika ajoin hänen haastatteluihinsa. Arvatkaa mihin muuhun törmään? Julkaisuihin Facebookissa. Naistenhuone-nimisessä ryhmässä ilmestyy vähän väliä arvostelevia ja vähätteleviä postauksia Janitasta. Lyhyesti: juttu on nähkääs niin, että Janita kerää lahjoituksia, jotta voisi vielä käyttää viimeisetkin oljenkorret pysyäkseen hengissä. En allekirjoita täysin Janitan toimintatapoja, mutta mitä sitten? Janita KUOLEE. Kuinka moni asiasta mielipiteensä ilmaiseva ihminen tietää, millaista on elää sen tiedon kanssa, että kuolee pian? 26-vuotiaana! Voiko ihminen ajatella sellaisessa tilanteessa johdonmukaisesti? Syöpää sairastavan ihmisen kivutkin ovat luultavasti niin kammottavia, että potilas on lääkepöllyissä suurimman osan aikaa. Kuka meistä on siinä asemassa, että voi sanoa tämän "menevän yli"? Janitan Instagram-tilille on sadellut tuhansia kommentteja. "Ei syöpää sairastava näytä noin hyvältä" ja "onkohan koko syöpä edes totta?". Olen joutunut lukemaan näitä kommetteja moneen kertaa, sillä sen verran uskomattomia ja vastenmielisiä ne ovat. Helvetin haaskalinnut!

Kuoleva ihminen saa mielestäni tehdä melkeinpä mitä vain. En toki tarkoita, että kuolevalla ihmisellä on oikeus aiheuttaa toiselle kärsimystä, siinä menee raja, mutta vuoratkoon vaikka saattokodin seinät ulosteella, jos siltä tuntuu. On hieman epävarmaa, onko Janitan rahankeruu laillista, mutta vain Sääntö-Suomessa on mahdollista, että syöpäsairaan ihmisen epätoivoisia yrityksiä pysyä hengissä katsotaan kieroon. Kuinka moni todella sanoisi esimerkiksi omalle kuolevalle lapselleen, joka yrittää epätoivosesti saada lisää elinaikaa, että ethän hei riko lakia?

Mikä ihme saa mollaamaan syöpäsairasta, kuolevaa tekevää ihmistä? Eikö tässä maailmassa tosiaan mikään enää ole pyhää? Mitä jos vaikka keskittyisitte elämään omaa elämäänne, kun teillä sellainen vielä toistaiseksi on!