Silly Salad

Saattaa herättää suuttumusta, ehkä hämmennystä, jopa hymyä tai mahdollisesti kaikkea samaan aikaan.

Näytetään kirjoitukset tammikuulta 2019.

Kun alakoululaisesta tuli huora

Sysmän yhtenäiskoulun rehtorilta pääsi MOT:n haastattelussa sellainen sammakkoparvi suusta, että olettaisin viran olevan pian vapaana.

Meinasin tänään, tammikuisena tiistaina, tukehtua ihanan Nespresso-keittimen valmistamaan aamukahviini. Linkki

"Se voi olla tosi hutsahtavaa (pukeutuminen). Näin ainakin aikuisen silmin liian näyttävää ja paljastavaa. Kaverit voivat ihan oikeasti sanoa, että sähän näytät ihan huoralta. Sehän on tavallaan jo loukkaus. Mutta kun näyttää siltä, rehtori naurahtaa."

Tuula, Tuula, Tuula. Olen sanaton. Miten helvetissä olet päätynyt näinkin paljon vastuuta sisältävään asemaan? Ajattelutapasi on vaaraksi jokaiselle koulusi oppilaalle, ja voi pahimmassa tapauksessa johtaa jonkun kiusaamisen kohteeksi joutuneen kuolemaan. Kiusattujen lasten itsemurhat ovat ihan oikea juttu. Kauhistuttaa ajatella, kuinka montaa ihmistä olet näillä aivopieruillasi loukannut. Häpeä!

Syy Sysmän koulukiusaamisongelmaan siis selvisi - rehtori Vuorinen sallii sen jatkua. Onhan hän siinä itsekin mukana. Itseasiassa Tuula, olet pahin koulukiusaaja. Saan sinusta timosoinimaisia viboja. Olet aikuinen, roolimalli, mutta sen sijaan, että puuttuisit kiusaamiseen niin kutsut oppilaitasi hutsahtaviksi. Tällaisen sonnan ulostaminen suustasi on sama, kuin uittaisit näiden "hutsahtavien" ja identiteettiään etsivien lasten päitä vessanpöntössä. Ero on ainoastaan siinä, että sinä teet sen henkisesti.

"Meidän aikuisten pitäisi käsitellä asiaa niin, että hän, joka kokee olevansa erilainen, saa erilaisuuttaan esittää ja olla oma itsensä. Mutta niin, että ei provosoi ja ärsytä omalla käytöksellään toisia. Eihän me heterotkaan tuoda seksuaalista suuntautumistamme julki jatkuvasti."

Kiusaaminen ei koskaan ole uhrin syytä. Lapset eivät pyri korostamaan erilaisuuttaan, koska kerjäävät tulla kiusatuksi. Erilaisuus nähdään nykyään korostettuna siksi, että aiemmin sitä ei ole kukaan uskaltanut tehdä lainkaan. Nyt, kun se uskalletaan tuoda julki niin se koetaan provosoivana. Alati muuttuvassa maailmassamme on alettu hyväksymään myös erilaiset ihmiset. Yhteiskuntamme pyrkii siihen, että voimme olla esimerkiksi lesboja tai homoja eikä meidän tarvitse pelätä kuoliaaksi kivittämistä. Tämä vähemmistö toivoo siis vain voivansa olla rohkeasti erilaisia.

Olen asunut laitoksessa, koulukodissa. Siirryin sinne 12-vuotiaana. Olin tuohon maailmanaikaan erittäin hämmentynyt identiteetistäni. Olin lapsesta saakka ollut sellainen poikatyttö. Näytin toden totta pojalta lyhyine hiuksineni. Muistan sen olleen vaikeaa aikaa. Ei tiennyt minne kuuluu tai kuka on.

Koulukotimaailma oli normaalia koulua vieläkin armottomampi. Ensimmäisenä päivänä osastolla sain tervetuliaislahjaksi kuhmun otsaani. Pääni lyötiin elokuvatyyliin kaiteen kulmaan. Luojan kiitos kohdallani kiusaaminen loppui tähän. Sitä kesti päivän ja siitä on kulunut 17 vuotta, mutta muistan sen edelleen.

Vuosia jatkunut kiusaaminen voi pahimmillaan aiheuttaa pysyvän trauman, joka kulkee mukana koko elämän. Koulukiusaaminen täyttää usein myös rikoksen tunnusmerkit; joko kunnianloukkauksena tai pahoinpitelynä.

"Minusta on aika outoa, että jo 12-vuotiaat rupeavat ilmoittamaan olevansa homoja tai lesboja tai jotakin tällaista."

Hyvät lukijat; tässä on syy miksi edelleen tarvitsemme Pride-kulkueita, ja miksi me feministit jaksamme "tuputtaa" tasa-arvoista ajattelutapaamme. Suomi on valitettavasti edelleen sovinistinen ja homofobinen maa.

Toivottavasti Sysmän koulu saa pian uuden rehtorin.


Parisuhde millenniumilaisittain

Olen miltei koko aikuisikäni ollut ymmälläni siitä, että parisuhdetta etsitään kipeämmin kuin kotoa karannutta koiraa tai kadonnutta avainnippua. Silti mikään ei tunnu kelpaavan.

Sata vuotta sitten ei edes tiedetty, mikä on parisuhde. Sen sijaan oli avioliitto. Silloin oli tapana tavata joku, vaikkapa tuttavaperheen lapsi, ja viikon päästä vaihdettiinkin jo sormuksia. Toinen samanmoinen ja pullat oli uunissa. Ei silloin tapailtu taikka seurusteltu. Ei erottu eikä vaihdettu. Riitti, että toinen koettiin kaveriksi, ja makkarissa leiskuva lempi oli vain plussaa. Saman ihmisen kanssa pysyttiin kuolemaan saakka.

Ylempi kuvaus on meille ysärin lapsille melko vieras. Me olemme avioeroaallon keskellä syntyneitä lapsia. Parisuhteet ja deittailu ovat olleet jo pitkään murroksessa. Ne on tässä viime vuosien aikana ikään kuin keksitty uudelleen. Nykypäivänä odotukset ovat asetettu korkeammalle kuin Elisan 4G-verkon datakatto.

Naiset odottavat mieheltä ennen kaikkea uskollisuutta. Mikä sinänsä ei missään nimessä ole liikaa pyydetty, mutta nykyään viaton vilkaisukin koetaan pettämisenä. Toiset ovat mustasukkaisia jopa pornosta!

Ongelma on se, että hyvännäköisiä gimmoja on tarjolla kaikkialla. Kaduilla, baareissa, kahviloissa, tv:ssä ja somessa. Onko ihme jos katse aika ajoin harhailee muualle? Meillä on kaksi vaihtoehtoa; joko hyväksymme sen, että ajat ovat muuttuneet tai taistelemme tuulimyllyjä vastaan. Hyväksymällä pääset helpommalla. Meillä on siis valtava määrä kilpailijoita. Vaatii mieheltä älyttömän paljon itsehillintää pidättäytyä eikä sekoilla naisasioissaan niinkuin suomalainen poliitikko. Katsokaa välillä sormienkin läpi, edes sen tuntemattoman naisen kuvan tykkäämisen verran.

2010-luvulla parisuhteita kaatuu siis jo pelkästään siihen, että kumppani flirttailee somessa. Toisen kuvasta tykkääminen voidaan tosiaan määritellä moiseksi. Mimmit hei, ei se flirttailu vielä maata merille vie. Koittakaa vaikka itse. Flirttailu on harmitonta eikä sen tarvitse johtaa mihinkään.

Miehet ovat puolestaan jämähtäneet Keskiajalle. Hyvä maine ja nuhteeton tausta ovat edelleen edellytyksiä vaimoksi tohtivalle. Aivan kuten 1600-luvulla. Miehet näkevät kotinsa keittiössä mielellään pullantuoksuisen kotiäidin, jonka soisi yötä vasten muuntautuvan Muumimammasta miestenlehden kansikuvatytöksi. Muodonmuutoshan on sallittua tehdä vain poikaystävän läsnäollessa. Makuuhuoneen ulkopuolella seksikkäästi pukeutuva ja vapaamielisesti ajatteleva nainen on huora!
Vaan sellaista ei ole enää juurikaan tarjolla, niinkuin ennen vanhaan. Tasa-arvon ansiosta nykyään tarjolla on muun muassa itsenäisiä uranaisia. Naiset tienaavat omat rahansa eivätkä tarvitse maineen menettämisen pelossa enää aviopuolisoa hoitamaan seksuaalisia tarpeitaan. Siihen sopii joku Tinder-säätökin.

Mistä moiset odotukset sitten kumpuavat? Sosiaalisesta mediasta tietenkin. Täydellinen on uusi normaali. Vertaamme itseämme muihin. Vertaamme poika- ja tyttöystäviämme muihin. Vertaamme suhteitamme muihin. Olemme valmiita hylkäämään hyviä kumppaniehdokkaita siksi, että odotamme jotakin vielä parempaa. Etsimme yksisarvisia ja sateenkaaren päätä. Niinpä valitsemme vääriä kumppaneita tai emme löydä sellaista ollenkaan. Edes sitä väärää. Näin ollen moni tämän vuosituhannen parisuhteista päättyy nopeammin kuin yksikään Vesa Keskisen ryyppyputkista.

Tähän loppukaneetiksi totean, että lakatkaa etsimästä tai tehkää se ilman odotuksia. Täydelliset parisuhteet, tilanteet ja ihmiset, joita iPhonesi ruudulta näet, ovat vain filttereiden ja kameran luoma illuusio.

"It takes a strong person to remain single in a world that is accustomed to settling with anything just to say you have something."

Ps. Olettehan muuten tietoisia siitä, että kukaan muu ei tee teitä onnelliseksi?