Alkoholi aiheuttaa kriisejä parisuhteeseen

[b]KYSYMYS: Olen 23-vuotias ja olen ollut yhdessä avopuolisoni kanssa reilu 5 vuotta. Olemme kaiken kaikkiaan hyvä pari, sovimme toisillemme kaikin puolin loistavasti. Avopuolisoni on valloittava persoona, jonka kanssa vietän paljon aikaa yhdessä. Hän rakastaa minua ja osoittaa sen. Hän on paras ystäväni. Puhumme usein, että haluamme olla aina yhdessä. Hyvät ajat ovat hyviä. Suhteellammekin on kuitenkin omat karikkonsa. Meidän karikkomme on esimerkiksi alkoholi, joka aiheuttaa useita kertoja vuodessa jopa kriisejä parisuhteeseemme. Avopuolisollani on kausia jolloin hän käyttää tavallista enemmän alkoholia. Tällöin hän usein laiminlyö tunteitani ja pyyntöjäni; tavallista on esimerkiksi, ettei hän tule kotiin yöksi (vaikka pyydän) vaan yöpyy kaverinsa luona, milloin missäkin. Hän myös kapinoi vastaan, kun pyydän olemaan juomatta tai menemättä jonnekin. Kyse ei ole pettämisen pelosta, vaan luottamuksesta. Kun näitä avopuolisoni "menokausia" on ollut useita kertoja vuosien aikana, jolloin olen tuntenut jääväni täysin syrjään ja yksin, on se jättänyt minuun syviä jälkiä. Itken usein vuosia vanhoja asioita. Pelkään aina seuraava menokautta. Avopuolisoni ei tunnu ymmärtävän näiden merkitystä, vaan vähättelee tunteitani asioita kohtaan. On esimerkiksi raskasta herätä aamulla ja huomata ettei toinen ole tullut kotiin. Näitä muistoja on kertynyt 5 vuoden aikana jo enemmän kuin jaksan laskea. Lisäksi koen, ettei avopuolisoni osaa pyytää anteeksi asioitaan joilla hän pahoittaa mieleni. Usein tuntuukin, että "kuraa" tulee vain niskaan, joka minun täytyy niellä jotta parisuhde toimii. Joskus riideltyämme menen vanhempieni luokse yöksi ja päätän olla soittamatta avopuolisolleni. Kerron aina hänelle suoraan, että olen loukkaantunut ja mistä syystä. Kerron hänelle mikä tuntuu pahalle, avaudun hänelle täysin. Usein itkenkin. Anteeksipyyntöä on kuitenkin turha odottaa. Hän ohittaa täysin tunteeni ja vähättelee niiden merkitystä. Saattaa kulua lähes viikkokin ettemme ole yhteydessä. Lopulta minä myönnyn, annan anteeksi ja yritän unohtaa. Kaikki jatkuu ennallaan ja olemme onnellisia. Vaikka ajattelenkin usein ettei hän ansaitse anteeksiantoa. Pahinta on, että en usko hänen tarvitsevan minua yhtä paljon kuin minä häntä. Hän on minulle kaikki kaikessa. Valitettavasti. Viimeinen tikki oli se, kun vast’ikään avopuolisoni käyttäydyttyä hieman töykeästi minua kohtaan päätin odottaa kunnes hän soittaisi minulle. Turhaan. Hän ei koskaan soittanut ja tavoitinkin hänet seuraavana päivänä toiselta paikkakunnalta jonne hän oli päätynyt baarista jatkoille ja yöksi. Olin vihainen, koska hän ei ollut ilmoittanut itsestään mitään. En edes tiennyt baariin menosta! Vika oli kuulema minun, koska en ollut soittanut hänelle ja kysynyt. Hän ei myöskään käsittänyt miksi olin niin vihainen. Kaksi päivää myöhemmin, hän ei ole vieläkään ottanut yhteyttä tai pyytänyt anteeksi. Minä olen jo väsynyt olemaan vihainen, kuten aina. Sen verran tiedän, että hän ei halua erota. Olen jo aiemmin pohtinut taukoa ja parisuhdeterapiaa. Taukoa siksi, että avopuolisoni ymmärtäisi mitä minä hänelle merkitsen. Nyt uusimman riitamme jälkeen harkitsen taukoa siksi, että ymmärtäisin mitä hän EI minulle merkitse. Parisuhdeterapiaan varmasti molemmat suostuvat, mutta pelkään että se maksaa esimerkiksi yksityisellä liikaa. Tämä viesti on jo pitkä ja tässä on vasta murto-osa vuodatuksestani. Tuntuu että kaikki alkaa painaa liikaa. Riittääkö aina rakkaus? [/b] [b]VASTAUS:[/b] Kiitos viestistäsi. Se oli koskettava, kuten myös viimeinen lauseesi, riittääkö aina rakkaus. Niinpä, rakkaus on tärkeintä, mutta valitettavasti se aina riitä. Olennaisen tärkeitä ovat myös luottamus ja turvallisuus ja juuri ne ovat teillä nyt pahasti kriisissä. Kertomasi perusteella ei ole epäilystäkään siitä, ettetkö olisi avomiehellesi rakas ja tärkeä. Uskon, että hän kunnioittaa sinua ja toiveitasi yleensä, mutta näissä juomiskohdissa sinun toiveillasi ei tunnu olevan kovin suurta painoarvoa. Jäät ja olet jäänyt jo vuosia toistuvasti toiseksi. Näistä tilanteista on jäänyt sinuun traumaattisia muistoja, jotka joudut kantamaan yksin. Luottamuksesi häneen on kärsinyt pahasti eikä mikään ihme. Kuulostaa hyvältä, että kerrot avomiehellesi suoraan siitä, miten pahalta nämä tilanteet ovat sinusta tuntuneet. Kuulostaa kuitenkin siltä, ettet ole tullut kuulluksi hänen taholtaan. Avomiehesi ei ilmeisesti kykene tai halua nähdä tilanteita sinun kannaltasi. Kerroit, ettei hän tunnu katuvan käytöstään eikä näe syytä pyytää niitä anteeksi. Sinä olet joka kerran siitä huolimatta antanut anteeksi ja yrittänyt vain unohtaa. Se ei ilmeisestikään toimi kovin hyvin, koska vanhatkin tapahtumat painavat sinua yhä vaan. Valitettavasti jatkuva kuran nieleminen on pidemmän päälle vahingollista niin sinua itseäsi kuin parisuhdettanne kohtaan. Monissa parisuhteissa on sovittu, että mikäli toinen ei jostain syystä pääse tulemaan yöksi kotiin, siitä ilmoitetaan. Tätä sinäkin olet ilmeisesti toivonut ja myös pyytänyt, että avomiehesi tulisi nukkumaan viereesi. Jostain syystä hän ei ole tätä toivettasi noudattanut. Mietin, mistä kaikesta voi olla kyse. Ovatko nämä juomisreissut kenties hänen elämässään kohta, jossa hän toteuttaa erillisyyttään ja itsenäisyyttään? Jos hän ajattelee, että on hänen oikeutensa tehdä niissä kohdin itsenäisiä päätöksiä, ei hän ehkä koe tehneensä mitään väärää. Niinpä nämä tilanteet eivät ehkä ole hänelle itselleen mikään ongelma. Toki niiden seuraukset koskettavat suuresti teitä molempia ja hankaloittavat suhdettanne. Koska nämä toistuvat tilanteet alkavat jo uuvuttaa sinua ja ovat vieneet luottamuksen suhteeltanne, on tärkeää, että selvitätte asiaa puhumalla niin, että kummankin näkökulmat voivat tulla esiin. Kun olet jo aiemminkin miettinyt pariterapiaa, suosittelen sitä lämpimästi nyt. Maksutonta palvelua on tarjolla kirkon [url=http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/40D5B401E55B1785C225748000449ACD?OpenDocument&lang=FI]Perheasiain neuvottelukeskuksissa[/url]. Varsinkin jos asutte pienemmällä paikkakunnalla, kannattaa soittaa sinne ja tiedustella tilannetta. Siellä puhelimeen vastaava vastaanottosihteeri tai perheneuvoja voi kertoa oman paikkakuntanne muita vaihtoehtoja, mikäli ette onnistu pääsemään heille asiakkaiksi. Jokaisessa parisuhteessa on aina omat vastoinkäymisensä. Teillä on nyt tässä kohdassa tämä. Kun molemmilta löytyy rakkautta ja halua päästä esteistä yli, en epäile, ettette saisi tätä selätettyä. Se vaatii molemmilta halua kuunnella ja ymmärtää toista, mutta ne ovatkin juuri kullanarvoisia taitoja parisuhteessa myös tästä eteenpäin. Kaikkea hyvää teille toivoen ja rakkauden voittoon uskoen, [i]perheneuvoja Paula[/i]