[b]Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä viisi ja puoli vuotta, tästä kahdeksan kuukautta naimisissa. Meillä on yksi lapsi ja toinen tulossa. Olemme matkan varrella olleet erossa kolme kuukautta, jonka jälkeen palasimme yhteen, totesimme tämän "tauon" aikana molemmat, että kuulumme yhteen.
Omat tunteeni vahvistuivat ja sitouduin parisuhteeseemme, tunsin mieheni tekevän samoin, joten häät olivat ajankohtaiset. Häiden jälkeen arki sujui kuin ennenkin, rakkautta osoitimme toisillemme ehkä enemmän kuin ennen. Olin onnellinen. Kuitenkin hieman yli kuukausi sitten kaikki muuttui.
Mies muuttui kylmäksi, ei näyttänyt eikä osoittanut rakkauttaan, oli poissa kotoa ja kotona ollessaan ei ollut henkisesti läsnä. Keskustelimme asioista ja kaikki asiat taidettiin selvittää, kunnes mies ilmoitti haluavansa erota, tämä tuli minulle ihan puskista. Sanoi olevansa vielä nuori ja haluavansa olla muiden kanssa, tehdä mitä huvittaa. Yhteistuumin kuitenkin sovimme pitävämme tauon tästä suhteesta, pari kuukautta sovittiin ajaksi.
Kuitenkin mies viikon tauolla olon jälkeen ilmoitti, ettei tauon tarvitse välttämättä kestää niin kauaa, mutta seuraavalla viikolla alkoi taas etääntyä. Hän on lastamme käynyt katsomassa säännöllisin väliajoin, nyt ei moneen päivään.. Olen itse aivan rikki. Ikävöin miestäni niin kovin. Mitään muuta en enää halua, kuin sen, että tulisi takaisin kotiin. Tuntuu etten jaksa enää mitään, hän vei mennessään sen virran minusta. En enää tiedä mitä tehdä…[/b]
[i]Nainen, 22[/i]
Hei,
Olet kuvauksesi perusteella varsin kuormittavassa elämäntilanteessa. Jäin miettimään, minkälaista apua ja tukea sinun on nyt mahdollista saada ystäviltä ja sukulaisilta?
Raskausaika on herkkää aikaa. Parisuhdekriisin ajoittuminen siihen kohtaan elämässä on rankka paikka ja herättää varmasti monenlaista epävarmuutta ja turvattomuutta tulevaisuudesta. Nyt olisi ensiarvoisen tärkeää, että keskustelisitte miehesi kanssa toiveista ja peloistanne. Teillä on yhteinen lapsi ja toinen syntymässä, joten olette joka tapauksessa sidoksissa toisiinne, tapahtuipa parisuhderintamalla mitä tahansa.
Jäin myös miettimään, minkälainen asia uusi raskaus teille oli – minkälaisia tunteita se teissä molemmissa herätti ja jaoitteko niitä toisillenne? Suosittelen, että hakeutuisitte pariterapiaan esimerkiksi Perheasiain neuvottelukeskukseen selvittämään tilannetta. Se olisi satsaus tulevaisuuteen koko perheen kannalta vaikka ehkä puhuisitte eroamisestakin yhtenä vaihtoehtona. Yhtä lailla olisi tärkeää selvittää parisuhteenne jatkamisen mahdollisuuksia. Asiasta on hyvä puhua myös äitiysneuvolassa ja pohtia siellä mahdollisuutta perhetyöntekijän kutsumisesta kotiinne arjen helpottamiseksi. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että pidät nyt huolta itsestäsi!
Kaikkea hyvää teille toivoen,
[i]perheneuvoja Kaisa[/i]