Miehellä ei ole aikaa

[b]KYSYMYS: Kaikkihan tietävät sanonnan, että jos mies on kiinnostunut naisesta, hän kyllä ehtii nähdä ja järjestää aikaa tapaamiselle. Olen 27-vuotias ja tapaillut kevään ajan viisi vuotta vanhempaa miestä, joka on kaikin tavoin ihana. Meillä on yhdessä hauskaa ja molemmilla on tunteita, minulla enemmän kuin hänellä. Jossain vaiheessa yhteydenpitomme väheni jonkin verran ja mies sanoi, ettei hän oikein jaksa viestitellä ja että se kyllästyttää. Nyt hän sanoi, ettei tiedä haluaako jatkaa tapailua. Ongelma on, ettei miehellä ole aikaa tapailulle. Hän on eronnut kahden pienen lapsen isä. Kuulemma elämä on aika kaaoksessa ja tuntuu hankalalta yrittää järjestää kaiken lisäksi aikaa myös minun tapaamiselleni. Minulla ei ole lapsia, joten en ihan ole osannut samaistua hänen tilanteeseensa ja tiedän, että olen saattanut olla ehkä aika vaativakin näkemisen suhteen (en ole esimerkiksi tajunnut, että tokihan hän haluaa varmasti viettää aikaa ihan yksinäänkin, kun on vapaata lapsista). Miehen sanojen mukaan meidän tapailumme on alkanut tuntua velvollisuudelta. Että minä olen ikään kuin yksi suoritettava asia lisää, joka pitää mahduttaa aikatauluihin. Luotan kyllä mieheen enkä epäile että syy olisikin toinen nainen. Tiedän, että tämä kuulostaa typerältä. Tiedän, että miestä ”ei kiinnosta” tai siis että hän haluaa keskittyä elämässään ensin lapsiin ja työhön, enkä itsekään ole valmis mihinkään vakavampaan. Tiedän, että minä olen hänen tärkeysjärjestyksessään vasta lasten ja töiden jälkeen. Mutta koen, että meidän välillämme on kuitenkin vahvaa kemiaa aina silloin kuin ehditään nähdä. Onko mitään järkeä odottaa ja antaa miehen hengähtää ja katsoa mitä tapahtuu? Tuntuu, että tämä mies olisi kaiken odottelun arvoinen. Järki sanoo että siirry eteenpäin, mutta sydän sanoo, että tämä mies olisi juuri se! Ettei tätä tunnetta ja ”yhteyttä” kannattaisi heittää hukkaankaan. Olenko idiootti, jos annan miehelle nyt aikaa selvitellä elämäänsä ja katsoa, sovinko minä siihen jotenkin?[/b] [i]Taas rakastunut[/i] [b]VASTAUS:[/b] Kiitos viestistäsi. Kirjoitat järjen ja tunteen ristiriidasta. Korvasi kuulevat miehen ilmaisevan selvin sanoin, ettei hän ole innostunut jatkamaan tapailua kanssasi, mutta sydämesi ei halua sitä uskoa. Tilanne on kannaltasi harmillinen. Löysit miehen, joka tuntuisi juuri sopivalta sinulle. Hänen elämäntilanteensa ei vaan tällä hetkellä ole parisuhteelle otollinen. Joku sanoikin, että yksi tärkeä osa suhteen alkamisessa on ajoitus. Sinun kohdallasi ajoitus olisi juuri nyt sopiva, mutta valitettavasti miehen kohdalla näin ei ole. Voin kuvitella sinun tuntevan monenlaisia ristiriitaisiakin tunteita: rakkautta, toiveikkuutta, pettymystä, surua, epätietoisuutta ym. Mietit, kannattaisiko sinun jäädä odottamaan miestä, eli sitä, että hän saisi elämänsä järjestykseen, paneutuisi riittävän pitkään lapsiin ja työhönsä ja löytäisi sen jälkeen aikaa ja halua parisuhteeseen, vai kannattaisiko sinun siirtyä eteenpäin omassa elämässäsi. Mitähän nämä vaihtoehdot sinulle käytännössä tarkoittaisivat? Miten eläisit, jos päätät jäädä odottamaan? Pysyisit tulevina vuosina kotona kaikki illat, tapaisit vain naispuolisia ystäviäsi, haavelisit itseksesi…? Entä jos päätät siirtyä eteenpäin? Kirjaudut Tinderiin tms, alat deittailla, liikut ulkona ja ihmisten keskellä mahdollisimman paljon…? Vai jotain aivan muuta? Entä jos et miettisikään elämääsi tämän yhden etkä kenenkään muunkaan miehen mukaan, vaan sen mukaan mitä itse haluat ja tarvitset. Kaipaatko elämääsi rauhoittumista, hiljaisuutta, tilaa omille ajatuksillesi, aikaa selvitellä tunteitasi? Vai kaipaatko enemmän seuraa, menemistä ja tekemistä jne? Suositten, ettet sido onnellisuuttasi tämän miehen varaan. Elä elämääsi kaikilla eri osa-alueilla niin täyspainoisesti kuin mahdollista. Jos hän sitten joskus mahdollisesti vuosien kuluttua haluaa palata suhteeseen kanssasi, hän kyllä järjestää sille tilaa ja aikaa elämässään, ihan niin kuin itsekin heti viestin alussa totesit. Älä pysäytä omaa elämääsi siksi aikaa. Olet paljon enemmän arvoinen kuin olla jollekin velvollisuus muiden suoritettavien asioiden joukossa. Arvosta itse itseäsi ja nauti elämästäsi. Tulet vielä löytämään sen miehen, joka rakastaa sinua aidosti ja haluaa jakaa elämänsä kanssasi. Älä tyydy murusiin. Ansaitset enemmän. Olet sen arvoinen. Kannustavin terveisin, [i]Paula, perheneuvoja[/i]