KYSYMYS: Muutettiin vaimon kanssa erilleen syksyllä, hän ilmoitti vaan, että haluaa olla yksin. Oltiin yli 20 vuotta yhdessä.
Olihan meillä välillä kaikkia hankaluuksia suhteen aikana. Edelleen olemme kavereita ja pidetään yhteyttä. Itse ajattelen häntä vielä koko ajan ja välillä on tosi huonoja hetkiä, jolloin turvaudun alkoholiin. Rakastan häntä vielä todella paljon ja haluaisin hänet luokseni, tiedän, että hänkin välittää minusta, mutta ei kuulemma enää “sillä tavalla”. Onkohan konsteja, miten voisin yrittää häntä takaisin luokseni vielä vai onko kaikki loppu?
Mies, 41
VASTAUS: Kuulostaa siltä, että erilleen muuttamisen syyt ovat sinulle suurelta osin kysymysmerkkejä. Elitte yhdessä parikymmentä vuotta ja vaikeuksiakin oli, sen kerrot. Sinä rakastat vaimoasi vielä, ja hänkin välittää sinusta, mutta "ei sillä tavalla".
Tarina kuulostaa ymmärrettävältä. Ollaan yhdessä ja eletään kohtuullisen mukavasti. Vähitellen etäännytään, kumpikin tekee omia juttujansa, ei puhuta kovinkaan paljon, vaikeista asioista saattaa jäädä selvittämätöntä pahaa mieltä hampaan koloon. Jonakin päivänä toinen sitten kokee, että suhteessa ei enää ole tarpeeksi läheisyyttä ja haluaa lähteä, koska kipinä on hiipunut. Tämä on yksinkertaistettu kuvaus, arvaus paremminkin. En tiedä, menikö se teillä näin tai yhtään tähän suuntaankaan, mutta siitä olen varma, että teidän kannattaisi istua kaikessa rauhassa alas ja puhua.
Ehdota vaimollesi vaikka, että kumpikin listaa paperille kysymyksiä, joita haluaisi kysyä toiselta. Kysymykset voivat liittyä menneisiin tapahtumiin tai tämänhetkisiin odotuksiin, ihan mihin tahansa. Varatkaa sitten aikaa ja rauhallinen tilanne, jossa puhelimet eivät soi eivätkä muutkaan häiriöt uhkaa ja käsitelkää kysymyksenne yksi kerrallaan. Toinen kysyy, toinen vastaa. Sitä, joka on kulloinkin vastaamassa, ei saa keskeyttää. Kysyjä ei puolustaudu eikä korjaile puhujaa ("Ei se noin mennyt, vaan...").
Olennaista on kuunnella, mitä toinen on kokenut, miltä hänestä on tuntunut. Kun vastaaja on saanut rauhassa vastata omalla tavallaan, kysyjä saa kommentoida ja selittää asiaa omalta kannaltaan. Sitten siirrytään seuraavaan kysymykseen.
Jos tilanne alkaa mennä päälle puhumiseksi, on syytä pitää tauko ja rauhoittua kunnolla. Jos tuntuu, että keskustelua ei kahden kesken synny tai se menee koko ajan riitelyksi, suosittelen pariterapiaa avuksi.
Riippumatta siitä, eroatteko vai löytyykö yhdessä jatkamiselle mahdollisuus, kumpikin hyötyy siitä, että saatte selvitetyksi, mikä tähän tilanteeseen on johtanut ja mitä toivoisitte toisiltanne.
Älkää unohtako hyvää palautetta. Kertokaa toisillenne siitäkin, mitä toisissanne arvostatte.
Ja vielä sinua ajatellen: älä hoida pahaa oloa alkoholilla. Mitä muuta voisit tehdä silloin, kun olo on vaikea? Kenen kanssa voit jutella, mitä harrastaa? Jos lähdet vaikkapa vain lenkille, osa pahasta olosta hälvenee matkan varrelle. Pääset kyllä eteenpäin päivä kerrallaan. Tulee aika, jolloin voit paremmin, vaikka sitä ei huonona hetkenä kykene uskomaan. Ja keskusteluapua kannattaa hakea yksinkin.
Voimia elämääsi! Selviät kyllä.
Päivi, perheneuvoja
28 kommenttia
Dia
22.2.2014 10:58
Jotta "voisi saada toisen takaisin" pitää ehkä tietää ja ymmärtää lähdön/eron syyt, ja sitten vielä pohtia, ovatko ne sellaisia, joihin itse voi ja haluaa vaikuttaa. Sen lisäksi on ymmärrettävä, että toisen ihmisen tunne-elämä voi silti olla tässä vaiheessa täysin irrallista toiminnastasi ja sen vaikutuspiirin ulkopuolella, jolloin mitkään panostuksesi eivät vain riitä.
Eron hyväksyminen saattaa auttaa. Kun ei pidä kiinni menneisyydestä, vaan säilyttää siinä olleet hyvät muistot, sekä pysyy nykytilanteessa eksän kanssa hyvissä väleissä mutta samalla myös terveellä etäisyydellä eikä kommunikoi tiheästi, niin voi hiljalleen alkaa taas elää sitä tavallista elämää, mutta nyt omaa elämää, yksin.
Itseensä keskittyminen tuo todennäköisesti enemmän kuin toisen, yhteenpalaamiseen haluttoman, takaisinsaamisen suunnittelu. Saahan sitä haaveilla ja unelmointi onkin terveellistä, mutta jumiutuminen unelmiin voi tuottaa myöhemmin vain lisää ja pahempaa kipua kuin jos katsoo totuutta silmiin ja opettelee hyväksymään sen, miten asiat ovat ja senkin, miten ne eivät voi enää olla.
Jotta asioista ja menneisyydestä voisi päästää irti, olisi hyvä avata kipusolmuja. Jos olette hyvissä väleissä, kannattaa jutella asioista, kysellä vaivanneista asioista ja kertoa omia tuntemuksia. Saman suhteen sisälläkin olevat ihmiset voivat nähdä tapahtumia hyvin vastakkaisesti tai eri tavalla. Ymmärtäminen ja uuden näkökulman oppiminen voivat auttaa. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta jälkipuinti voi olla hyvinkin antoisaa ja auttaa sen hyväksymisessä, että suunta on vain eteen- ja ylöspäin.
Joka tapauksessa, tsemppiä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
anaksi-man
24.2.2014 11:56
Todennäköisesti ex-vaimollasi on jo uusi kumppani. Mahdollisuutesi saada hänet takaisin ovat täysin samat kuin rikastumisellasi tai merkittävällä statuksen kohottamisella.
Unohda koko juttu, maailma on täynnä ihania naisia, etenkin Suomen rajojen ulkopuolella;)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
24.2.2014 18:39
Vahvasti Dian kanssa samaa mieltä. On parempi vain katsoa horisonttiin ja tähdätä tulevaisuuteen. Toki keskustelu tosiaan auttaa sitä prosessia, mutta tässä kuviossa itse varmaankin jättäisin niin tekemättä. Syy alla. Tieto lisää vain tuskaa.
Myös anaksi-manilla on hyvä pointti. On enemmän kuin todennäköistä että mies on nyt vaihdettu toiseen tai jos niin ei ole vielä käynyt on se vaihdokki ollut tiedossa jo ennen kuin edellinen ukko on heitetty pihalle. Ainoa tapa muuttaa kuviota on tosiaan osoittaa, että on parempi valinta paperilla kuin se uusi mies.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
25.2.2014 01:00
Onhan sekin mahdollista, että "uusi mies on jo valittu".
En silti pidä tätä kovin todennäköisenä käytösmallina, ellei kyseessä ole kokoonkuivuneessa suhteessa uuteen ihmiseen vahvasti ihastunut/rakastunut nainen, tai gold-digger, tai liihotteleva ja ihasteleva perhonen, joka ei muutenkaan kauaa pysy paikallaan.
Itse olen aina lähtenyt suhteistani ns. tyhjän päälle. Vittumaista on ollut sekin, että elämä on tarjonnut melkein heti eron jälkeen jokun todellisen kultakimpaleen, mutten ole sitä ottanut, koska omat tunteet ovat olleet vielä haavoilla, ja laastarisuhteita en pidä järkevinä.
shiwan8
25.2.2014 12:44
Tuntuu olevan muotia nykyään, tuo lennosta vaihtaminen. On täysin mahdollista toki, ettei siitä ole kyse.
Tyhjän päälle lähteminen on aina viisautta. Se taas voi olla tai olla olematta, että skippaa jotain hyvää koska omat prosessit ovat vielä kesken. Itse näkisin asian niin, että infoaa sitä toista tilanteesta jottei pääse tulemaan puun takaa jos homma ei sitten toimikaan. Sitten kun kaikki tietävät mistä on kyse voi mielestäni ihan surutta ottaa sen ensiaskeleen onneensa. Laastarit eivät kuitenkaan käsittääkseni ole edes 50% todennäköysiidellä kaatuneet ihmiskunnan historiassa siihen, että lähtivät käyntiin ennen kuin edellinen tilanne oli loppuun saakka taputeltu.
shiwan8
25.2.2014 14:11
Tähän lisäyksenä se, että jos on itse sitä mieltä, että kyse olisi laastaroinnista eikä mistään muusta niin sehän on omaan murokuppiin pissaamista jos lähtee hommaan mukaan.
Ehkä asian voi kiteyttää niin, että jos näkee teon tuovan itselle onnea ja infoaa sitä toista osapuolta omasta tilanteesta jotta hän voi itse tehdä päätöksen omalta osaltaan kaiken saatavilla olevan tiedon huomioiden, ei ole mielestäni juuri syitä olla havittelematta sitä onneaan.
Dia
26.2.2014 00:12
Oho, teksti menikin vähän väärään kenttään. Tuossa (26.2.2014 00:11) sulle vastaus.
Dia
26.2.2014 00:11
Jos eron jälkeen törmää upeaan ihmiseen, muttei tosissaan halua sitä itselleen tai ymmärtää, ettei vielä ole oikeasti valmis aloittamaan mitään uutta, niin mielestäni on järkevää olla itselleen rehellinen ja skipata tilanne. Silti tuo "oikea ihminen, väärä hetki" -tilanne voi harmittaa.
En dumannut laastarisuhteita yleensä. Minä en vain käsittele sydänsurujani(kaan) niin primitiivisella ja toimimattomalla itsepetoksella kuin panemalla tuntemattomia tai uppoutumalla uuteen ihmiseen. Siinä voi aika suurella todennäköisyydellä mennä vanhat ja uudet asiat sekaisin, jolloin vanhatkin asiat voivat tulla mukaan uuteen suhteeseen, tai sitten on kohta päällekkäin vanhat ja uudet haavat käsiteltävinä.
Jos kyseessä on taas jokin merkityksetön flingi, niin sitä suuremmalla syyllä ei kiitos. Olisi aika typerää lähteä eronjälkeisessä herkässä ja haavoittuvaisessa mielentilassa olemaan jollekin merkityksetön panokaveri. Mikäli ero oli vain iloinen asia, uudet jutut eivät ole laastarisuhteita.
Käytän aikaani mieluummin tunteiden läpikäyntiin ja oikeasti olennaisten asioiden saavuttamiseen. Siinä jos missä itsetunto kohenee ja kokee olevansa onnistuja, ja onnellinen.
Sitähän sanotaan, että paras kosto on menestyminen. Kostoja välttelen, mutta omassa elämässään menestyminen on mielestäni aika hyvä lääkekomponentti myös erosuruihin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
26.2.2014 14:45
Ymmärrän ja pidän tuota hyvin järkevänä toimintamallina. :)
Dia
26.2.2014 17:40
Tästä voisi päätellä, että se on viisautta tai aika lähellä sitä. Ja minähän puhun omista jutuistani, en muiden aivoituksista.
shiwan8
27.2.2014 16:22
Eiköhän se ole nimenomaan sitä viisautta, että tietää miten oma "sydän" toimii ja osaa sitten itse toimia sen mukaan parhaalla tavalla.
Dia
1.3.2014 00:27
Siitäkin rangaistaan. Kaikille (omasta valinnastaan) lähellä oleville kun ei aina sovi se, miten juuri minä elän.
shiwan8
1.3.2014 11:51
Vain jos alat olettamaan että muut elävät sen mukaan miten sinä elät tai he olettavat itse vastaavaa omasta näkökulmastaan.
Dia
1.3.2014 17:09
Sinun luulisi muistavan, että minä oletan hyvin, hyvin vähän. Minä kysyn, ja paljon, tietääkseni.
shiwan8
2.3.2014 18:34
Niin, enhän minä tuossa kommentoinut sinua vaan esittämääsi yleistystä.
Dia
3.3.2014 03:43
En näe esittäneeni yleistystä.
Anonyymi
26.2.2014 09:28
Dian jeesustelua on ikävä lukea. Jos oikeasti tekisit omassa elämässäsi edes murto-osan sanomistasi hyvistä ja kehittävistä asioista niin olisin yllättynyt. Kumppanien suuri määrä ja kaikkien suhteiden samanlainen kehityskaari kertovat totuuden. Jo reilusti aikuisen naisen iän ylittäneenä ei voi enää ihan kaikkea selittää millään isäsuhteella tai vastaavalla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
26.2.2014 11:22
Aivan mahtavaa trollausta :D
Anonyymi
26.2.2014 14:21
Miksi sitten toistat samaa kaavaa? Syy ongelmiisi löytyy peilistä. Mahtaa harmittaa ettei toisten blogeista voi kommentteja poistaa;)
Dia
26.2.2014 14:27
Älä lue jos tuntuu ikävältä. :D Eikä harmita sellainen mistä en tiedä. ;)
Dia
26.2.2014 17:47
Ai niin. Melkein unohdin kiittää. Kiitos, rosanna91, että olet ollut täällä cityssä kertomassa näkemyksiäsi niistä mielikuvista, joita sinulle on teksteistäni syntynyt. Niitä on ollut mielenkiintoista lukea. :)
Dia
8.3.2014 12:45
Oho, rosanna91 tosiaan lähti citystä ja viestinsä muuttuivat Anonyymi-viesteiksi. No, kaikkea hyvää rosannalle! :)
jeppuli
9.5.2014 14:17
Eikö tääl oo yhtään palstaa jossa tämän itseoppineen kotipsykon tekstejä ei näkyisi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
esseloroh
21.8.2014 12:33
Ei, ikävä kyllä. Dian MO selittyy kun googlaa hakusanalla city + diablesse.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Angel of hope
22.8.2014 14:37
Hei mies 41,
mielestäni osoitat hienosti herkkyyttä kertomasta asioistasi täällä. On harmi, jos ette ole saaneet keskusteltua asioita vaimosi kanssa, sillä aineksia varmasti olisi ainakin sinun puoleltasi. Toisaalta aina se keskustelukaan ei auta, jos toisella ei ole enää halua tai sitten kemiat eivät vaan enää toimi.
Itse olen naisena aivan samassa tilanteessa, ollut yhdessä mieheni kanssa vielä muutaman vuoden kauemmin kuin sinä ja haluaisin yhä yrittää. Ollaan kesällä nyt yritettykin, mutta kun tilanne on edelleen sama. Toistemme ymmärrys on vaikeaa. Mieheni ei ole varmis tekemään asioita toisin ja näinkään ne eivät pelitä. Se saa minut entistä enemmän ahdistumaan, koska haluaisin kaiken toimivan ja rakastamani ihmisen ymmärtävän minua...mutta ikävä kyllä näin ei taida koskaan tulla tapahtumaan....Aina tahto ja toivokaan ei auta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
nuua
3.12.2014 08:17
Olen nainen ja itse samassa jamassa kuin alkuperäinen kysyjä, tosin ollaan yhdessä oltu vain 15-vuotta mutta kuitenkin. Mies on löytänyt itselleen uuden elämän ja minä tunnun tällä hetkellä vain tylsältä, vanhalta vaihtoehdolta. Aina ei jutteleminenkaan pelasta, sillä sitä me olemme ihan ilman riitelyä tehneet runsaastikin. Hyvin pieni toivon kipinä minulla vielä on, sillä mies ei ole lopullista eropäätöstä tehnyt. Minä olen alkanut tosin miettimään että haluanko edes jäädä sitä odottamaankaan jos sillä säilyttäisin edes hitusen itsekunnioitusta. Hoen itselleni että kun vanha ovi sulkeutuu, on muita ovia avattavana. Vaikka eihän se pahimman ahdistuksen keskellä mitään auta. Tsemppiä meille!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Masentunut-59
28.12.2014 17:25
X-Mieheni sanoi ettemme enää palaa yhteen. Hänellä on uusi, nuorempi. Olen täysin maassa. En pysty syömään, nukkumaan, en jaksa mitään. Edessä on muutto yksin kauas pois. Mies deittailee uutta naistaan onnellisena. En näe mitään syytä nousta aamuisin. Kauanko tätä surua kestää?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Marika7
5.12.2021 10:33
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin