KYSYMYS: Muutettiin vaimon kanssa erilleen syksyllä, hän ilmoitti vaan, että haluaa olla yksin. Oltiin yli 20 vuotta yhdessä.

Olihan meillä välillä kaikkia hankaluuksia suhteen aikana. Edelleen olemme kavereita ja pidetään yhteyttä. Itse ajattelen häntä vielä koko ajan ja välillä on tosi huonoja hetkiä, jolloin turvaudun alkoholiin. Rakastan häntä vielä todella paljon ja haluaisin hänet luokseni, tiedän, että hänkin välittää minusta, mutta ei kuulemma enää “sillä tavalla”. Onkohan konsteja, miten voisin yrittää häntä takaisin luokseni vielä vai onko kaikki loppu?

Mies, 41

VASTAUS: Kuulostaa siltä, että erilleen muuttamisen syyt ovat sinulle suurelta osin kysymysmerkkejä. Elitte yhdessä parikymmentä vuotta ja vaikeuksiakin oli, sen kerrot. Sinä rakastat vaimoasi vielä, ja hänkin välittää sinusta, mutta "ei sillä tavalla".

Tarina kuulostaa ymmärrettävältä. Ollaan yhdessä ja eletään kohtuullisen mukavasti. Vähitellen etäännytään, kumpikin tekee omia juttujansa, ei puhuta kovinkaan paljon, vaikeista asioista saattaa jäädä selvittämätöntä pahaa mieltä hampaan koloon. Jonakin päivänä toinen sitten kokee, että suhteessa ei enää ole tarpeeksi läheisyyttä ja haluaa lähteä, koska kipinä on hiipunut. Tämä on yksinkertaistettu kuvaus, arvaus paremminkin. En tiedä, menikö se teillä näin tai yhtään tähän suuntaankaan, mutta siitä olen varma, että teidän kannattaisi istua kaikessa rauhassa alas ja puhua.

Ehdota vaimollesi vaikka, että kumpikin listaa paperille kysymyksiä, joita haluaisi kysyä toiselta. Kysymykset voivat liittyä menneisiin tapahtumiin tai tämänhetkisiin odotuksiin, ihan mihin tahansa. Varatkaa sitten aikaa ja rauhallinen tilanne, jossa puhelimet eivät soi eivätkä muutkaan häiriöt uhkaa ja käsitelkää kysymyksenne yksi kerrallaan. Toinen kysyy, toinen vastaa. Sitä, joka on kulloinkin vastaamassa, ei saa keskeyttää. Kysyjä ei puolustaudu eikä korjaile puhujaa ("Ei se noin mennyt, vaan...").

Olennaista on kuunnella, mitä toinen on kokenut, miltä hänestä on tuntunut. Kun vastaaja on saanut rauhassa vastata omalla tavallaan, kysyjä saa kommentoida ja selittää asiaa omalta kannaltaan. Sitten siirrytään seuraavaan kysymykseen.

Jos tilanne alkaa mennä päälle puhumiseksi, on syytä pitää tauko ja rauhoittua kunnolla. Jos tuntuu, että keskustelua ei kahden kesken synny tai se menee koko ajan riitelyksi, suosittelen pariterapiaa avuksi.

Riippumatta siitä, eroatteko vai löytyykö yhdessä jatkamiselle mahdollisuus, kumpikin hyötyy siitä, että saatte selvitetyksi, mikä tähän tilanteeseen on johtanut ja mitä toivoisitte toisiltanne.

Älkää unohtako hyvää palautetta. Kertokaa toisillenne siitäkin, mitä toisissanne arvostatte.

Ja vielä sinua ajatellen: älä hoida pahaa oloa alkoholilla. Mitä muuta voisit tehdä silloin, kun olo on vaikea? Kenen kanssa voit jutella, mitä harrastaa? Jos lähdet vaikkapa vain lenkille, osa pahasta olosta hälvenee matkan varrelle. Pääset kyllä eteenpäin päivä kerrallaan. Tulee aika, jolloin voit paremmin, vaikka sitä ei huonona hetkenä kykene uskomaan. Ja keskusteluapua kannattaa hakea yksinkin.

Voimia elämääsi! Selviät kyllä.
Päivi, perheneuvoja