Pettäminen romahdutti

[b]KYSYMYS: Olen 26-vuotias nainen, intohimoinen, menevä, nauravainen, toiset todella huomioonottava ja tiedän että ihmiset kunnioittavat ja pitävät minusta. Itsevarma, määrätietoinen… Ei, ei enää.. Nykyään olen surullinen varjo entisestä. Sain aikamoisia uutispommeja puolen vuoden sisään ja asunnonmenetyksen myötä selvisi myös että puolisoni on pettänyt minua. Romahdin sijoiltani ja vaikka mies väittää ettei ole erehtynyt kuin kerran humalapäissään.. Se kerta tapahtui vuosipäivänämme romanttisen illallisen ja kalliin kaulakorun jälkeen, kun olin reilu ja päästin hänet juhlimaan kaveriensa kanssa vaikka oli "päivämme". Hän päätyi pettämään minua kaverinsa tyttöystävän kanssa ja jäi siitä minulle kiinni 8kk takaperin vahingossa kun hänen entinen ystävänsä avautui asiasta. Olen käsitellyt asiaa 2kk ja yrittänyt olla hänen kanssaan pettämisestä huolimatta. Näen jatkuvasti kauhukuvia ja pakkoajatuksia tapahtuneesta sillä tiedonhaluisuudestani halusin tietää KAIKKI yksityiskohdat mikä murensi minut palasiksi. Olen kadottanut ikinauruni ja luopunut elämäni päätäntävallasta. Elän kuin koira mieheni vieressä enkä laita hanttiin edes minua loukkaavissa tilanteissa. En tunne enää itseäni, eikä ystävänikään enää. Saatan istua koko päivän sisällä, päiviä. Minulla ei ole voimia ja töissä on alkanut mennä huonosti. Mies on jäänyt kiinni tekstailleensa eksän kanssa ja myönsi että kännipäissä hänestä tulee sellainen. "Että alkaa vaan niinkö tehdä mieli" mutta ei kuulema ikinä haluaisi olla toisen kanssa. Kaikki tuntuu valheelta, kaikki takana olevat vuodet. Ne lukuisat kerrat kun hän on tullut vasta 6 kotiin kaiken maailman ihmeselitykset ja kaverien komppaukset takana tiedän että hän on harrastanut sitä pidemmän aikaa. En pysty kuvailemaan kuinka musertunut olen. Olen menettänyt täysin haluni ja uskoni elämään, olen täysin aloitekyvytön mihinkään. En tiedä oikein miksi olen tässä suhteessa, en pysty jäämään yksinkään tässä vaiheessa. Olen neuvoton ja lamaantunut. Tiedän että pettää kerran, pettää aina. Se on vain ajankysymys millon tilaisuus tekee taas varkaan kun viitteitä muistakin kerroista on. Tälläkin hetkellä hänellä on puhelin mukana vessassa. Tarvitsen selviytymisoppaan.[/b] [i]Lamaantunut[/i] [b]VASTAUS:[/b] Kuvaat itseäsi elämänhaluiseksi, empaattiseksi, pidetyksi ja itsevarmaksi naiseksi. Nyt kuitenkin puolen vuoden sisällä olet saanut uutisia, jotka ovat saaneet perusturvallisuutesi järkkymään ja elämänhalusi katoamaan. Yksi uutinen on puolisosi kiinni jääminen pettämisestä. Kuvaat käsitelleesi uskottomuutta pari kuukautta ja yrittäneesi jatkaa suhdetta tästä solmusta huolimatta. Kauhukuvat ja pakkoajatukset palaavat mieleesi kuitenkin jatkuvasti. Sinun on myös vaikea kuvailla kuinka musertunut todellisuudessa olet. Kyselet nyt opasta, että selviäisit tilanteesta. Tässä on jo ensimmäinen toivon merkki, kun nyt sait aikaiseksi tämän kysymyksen. Olet jo alkanut selvittää näitä solmuja. Hyvä alku! Kokemuksesi on ollut traumaattinen ja kuvailemasi perusteella kuulostaa siltä, että tarvitsisit nyt jonkinlaisen hengähdystauon. Mikä auttaisi sinua pois koiran roolista, jossa et halua elää? Joillakin auttaa etäisyyden ottaminen tai jokin muu tauko, jonka aikana saisit mietittyä tilannettasi. Joskus jonkinlainen etäisyys auttaa näkemään. Kuvaat miten sinulla on ollut voimia vaikka mihin. Eivät ne voimat ole kokonaan kadonneet. Nyt naurusi ja valtasi päättää elämästäsi ovat jääneet musertuneen olosi alle. Postista saa kuvan, että olet pidetty ihminen ja sinulla on ystäviä. Selviytymisoppaassa voisi olla oma luku ystävistä ja läheisistäkin. Heistä voi olla paljon tukea ja heidän seurassaan vietetty aika voi virkistää, vaikka ei parisuhteen ristiriitoja heidän kanssa jakaisikaan. Lamaantuneisuus ja aloitekyvyttömyys viittaavat pitkään jatkuneeseen ahdistuneeseen oloon ja voivat olla masennuksenkin merkkejä. Työssäkin huomaat jo voimattomuutta. Voisitko hakeutua työterveyteen kertomaan tilanteestasi? Sitä kautta voi myös saada apua. Olet kokenut paljon ahdistusta ja surua ja kuulostat eläväsi jatkuvassa pelossa. Näiden tunteiden käsittelyyn on mahdollista saada tukea. Sitten on erikseen mietittävä onko sinulla voimia keskustella puolisosi kanssa lamaantuneesta ja ahdistuneesta olostasi ja siitä miten nyt parisuhteenne voi? Asiat eivät selvästikään ole lähteneet kohentumaan tällä tavalla ja tilanteen jatkuessa näissä tunnelmissa. Puolisosi kuvaa halunsa olla kanssasi, mutta kuvaa olevansa kännipäissään erilainen ja hakevansa muilta naisilta seuraa. Nämä eivät ole asioita, joita tarvitsee hyväksyä. Kyse on miehen päätöksistä. Pohdit myös suhteenne tulevaisuutta. Uskottomuudesta ja muista parisuhteen kriiseistä on mahdollisuus selvitä. Mitä selviäminen on kohdallasi? Onko se uudenlainen ote tässä parisuhteessa vai tästä suhteesta irti päästäminen? Jatkaaksesi tarvitsisit nyt miehestäsi aidon keskustelukumppanin. Huomaat kyllä, onko hänellä tahtoa ja halua muuttua. Puolen vuoden sisään tuli monta pommia. Mitä pitäisi nyt tapahtua, että seuraavan puolen vuoden jälkeen sinulla olisi parempi olla? [i]perheneuvoja Markku[/i]