Miksi sinä syöt – oletko koskaan ajatellut? Vain tyydyttääksesi ahdistavan nälän vai saadaksesi nautintoa? Vai antaaksesi elimistöllesi sen mitä se tarvitsee? Syöminen on niin perustoiminto, että ainakaan ensialkuun ihminen ei tiedosta mitä tekee.
Hetken hurmio voi johtaa tilaan, jossa ei ole mukava olla. Paksu pizza kesken toimistopäivän, joka on alkanut kahvikupilla, voi maistua, mutta varsinkin ilman vihanneksia se johtaa raskaaseen oloon. Alkaa väsyttää ja mahassa kuplii.
Alitajunnassamme hallitsemme oikean ravitsemuksen. Silti syömme vastoin tervettä järkeä – vähän kuin tupakoitsija, joka tietää, että ei pitäisi tupakoida. Joskus otamme oikean ravitsemuksen osaksi elämäämme tarvittaessa – tai viimeistään kun on pakko.
Aikamme haaste on se, että meille annetaan erilaisia, jopa toistensa kanssa ristiriitaisia ravitsemussuosituksia: aamun television ruokaohjelmissa, päivän lehden ruokasivustoilla, täällä somessa, työpaikkaruokalan seinällä ravintoympyröissä, mainoksissa – emme voi välttyä ravintotiedotukselta, vaan tulee jopa ähky.
Lähes jokaisen ravintoaineen tyrmäämiselle on löydetty (muka) peruste: proteiinit, koska ne rasittavat munuaisia; hiilihydraatit, koska ne nostavat verensokeria; rasvat, koska ne lihottavat ja nostavat kolesterolia. Mikä on totuus?
Totuus on aina ollut läsnä: mikään noista ravintoaineista ei ole itsessään epäterveellinen tai vaarallinen. Kyse on tasapainosta: määristä, joita syödään sekä kulutuksesta. Hyvä ja terveellinen ravitsemus koostuu kaikista edellä mainituista. Viime aikoina on kyetty tarkentamaan, että hiilihydraatteja tulee syödä vähemmän ja rasvaa enemmän.
Sen lisäksi, että rasva on hyvänmakuista, se myös pitää paremmin nälkää kuin hiilihydraatit. Hiilihydraattien ongelma on se, että ne suorastaan aiheuttavat näläntunnetta, jos niitä syö väärin. Nopeat hiilihydraatit, kuten sokeri, ovat pahimpia, mutta minkä tahansa hiilihydraatin ylensyöminen on huono ratkaisu. Hiilihydraattien – kuten kaikkien ravintoaineiden – kanssa tulee syödä riittävästi vihanneksia, marjoja, pähkinöitä ja hedelmiä (joissa on vähän tärkkelystä).
Kaikissa ihmiseen liittyvässä on otettava huomioon se, että ihmiset ovat erilaisia. Toiset esimerkiksi sietävät paremmin hiilihydraatteja, toiset huonommin. Ravitsemusta suunniteltaessa on kokeiltava ja lopulta itse pääteltävä, mikä on paras ruokavalio itselle.
Yacsassa haluamme näyttää, kuinka yksinkertaisia ovat oikeat valinnat aterioidessa. Osoitamme, että ravintosisällöltään sopiva ruoka on myös maittavaa ja antaa mahdollisuuden hallita näläntunnetta. Oikean ravinnon on oltava nautinnollista – sen on tuotava hyvä mieli ja ennen kaikkea autettava meitä jaksamaan seuraavan ruokailuhetkeen.
