"Varo ajatuksiasi, koska niistä tulee sanoja. Varo sanojasi, koska niistä tulee tekoja. Varo tekojasi, koska niistä tulee tapoja. Varo tapojasi, koska niistä syntyy luontosi. Varo luontoasi, koska siitä syntyy kohtalo. Olet, mitä ajattelet." Näin kerrotaan Margaret Thatcherin sanoneen.
Tämän voi soveltaa lähes suoraan syömiseen:
"Varo ajatuksiasi, koska voi tulla nälkä. Varo nälkää, koska siitä tulee tekoja. Varo tekojasi, koska niistä tulee tapoja. Varo tapojasi, koska niistä syntyy olemus. Varo olemustasi, koska siitä syntyy kohtalo. Olet, mitä syöt."
Ihminen tottuu kaikkeen. Niinpä kannattaa miettiä, mihin itsensä totuttaa. Jos mässyttää koko ajan kaikkein makeimpia jälkiruokia ja karamelleja, ei vähemmän makea enää maistu. Jos totuttaa itsensä kaikkien suolaisimpiin ruokiin, ei vähemmän suolainen enää maistu.
Olen huomannut pienten lasten syövän aluksi mielellään esimerkiksi porkkanaa ja kurkkua, joiden maku on hyvin mieto. Siis silloin kun he eivät ole vielä syöneet mitään epäterveellisempiä, voimakkaamman makuisia elintarvikkeita. Mutta jos annat heille vaikkapa konvehteja, eivät lapset halua syödä mietoja vihanneksia välttämättä enää ollenkaan.
Jos käyttää vain vähän suolaa ja sokeria, muuttuu koettujen makujen skaala laajemmaksi. Sokeri ja suola eivät pääse peittämään itseään miedompia makuja. Väitän, että keitetty parsakaali maistuu nälkäisen suussa hyvältä ilman mausteita. Kun vain sitkeästi kokeilee ja totuttelee, yllättyy siitä, kuinka moni ruoka-aine voi itsessään maistua hyvältä ilman mitään varsinaisia mausteita.
Sitten voi käyttää kikkoja. Esimerkiksi grillattua lohta voi syödä ilman suolaa – se oikeasti maistuu erittäin hyvältä jo grillauksen tuoman maun takia, mutta jos syöt sitä leivän kanssa, saat mukaan vähän suolan makua. Olen lapsesta asti syönyt paistetun kananmunan päällä ketsuppia – monien mielestä outo tapa. Mutta ketsupissa on suolaa, joten munan päälle ei erikseen tarvitse sitä laittaa. Puuro ei välttämättä tarvitse suolaa, etenkin jos laittaa voisilmän – voissa kun on suolaa.
Pieni määrä suolaa tai sokeria ei ole vaaraksi. Säännöstelyn tarve on syntynyt, koska suolan ja sokerin käyttö on lisääntynyt vaivihkaa haitallisen suureksi. Jos sata vuotta sitten ihminen käytti kilon sokeria vuodessa, menee sitä nyt sama määrä viikossa. Jokainen ymmärtää, että haima ja sokeriaineenvaihdunta ei kestä tällaista rallia loputtomiin.
Sokeria ja suolaa voi välttää myös käyttämällä muita mausteita. Maailma on täynnä erilaisia yrttejä ja mausteita, kuten rosmariinia, rakuunaa, neilikkaa, minttua, salviaa, basilikaa.
Jos syö suolaa ja sokeria, kompensoi niiden haitallisia vaikutuksia se, että syö paljon vihanneksia. Puoli kiloa päivässä on hyvä asettaa tavoitteeksi. Jos on syönyt liikaa makeaa ja olo on tullut hieman huonoksi, auttaa siihen nopeasti se, että syö yhden porkkanan. Mieluiten kuorimattomana, jos mahdollista – vain vedellä pestynä.
Jos haluaa terveellistä herkkua, voi hyvin totuttaa itsensä tummaan suklaaseen. Aloittaa vaikkapa 50%:sesta suklaasta, siirtyy 60%:seen, sitten 70%:seen ja lopulta 86%:seen, jota voi vielä syödä suklaana. Sitä suurempi pitoisuus tekee suklaasta ’männyn kaarnaa’, ainakin minun mielestäni. Suklaan kanssa voi syödä kuivattuja luumuja, niin saa hieman makeutta ja vatsa toimii hyvin.
Hyvänmakuisia sokerittomia tuotteita ovat erilaiset (maustamattomat) jugurtit. Esimerkiksi turkkilainen jugurtti on taivaallisen hyvää sellaisenaan – ei lainkaan kitkerää. Maustamattomissa jugurteissa on suuria makueroja, joten kannattaa etsiä omansa. Jugurttien etuna on myös niiden sisältämät bakteerit. Jugurtin rasvaa ei kannata pelätä, sillä rasva ei enää nykytietämyksen mukaan ole itsessään vaarallinen aine. On vain otettava huomioon sen sisältämä energiamäärä.
Vähäsuolaiseen ja -sokeriseen ravintoon tottuu melko nopeasti – muutamassa viikossa. Ruoan tuottamasta nautinnosta ei tarvitse tinkiä. Vähäsuolainen ja -sokerinen ravinto on ihan yhtä hyvää ellei parempaa maultaan, kun siihen on tottunut.
