Koiran hyvinvointia ei voi päätellä vain ruokahalusta, lenkeistä tai siitä, näyttääkö eläin tyytyväiseltä.
Kennelliiton uusi malli jakaa hyvinvoinnin viiteen osa-alueeseen: ravitsemukseen, fyysiseen ympäristöön, terveyteen, käyttäytymisvuorovaikutukseen ja psyykkiseen olotilaan.
Näiden avulla omistaja voi parantaa lemmikkinsä elämänlaatua.
Kennelliitto toi tieteellisen mallin tavallisen koiranomistajan käyttöön
Suomen Kennelliitto julkaisi 11. syyskuuta kaikille koiranomistajille tarkoitetun hyvinvoinnin arviointimallin.
Sen taustalla on kansainvälisesti käytetty Five Domains -malli eli suomeksi viiden hyvinvoinnin osa-alueen malli, jota hyödynnetään useiden eläinlajien hyvinvoinnin arvioinnissa.
Kennelliiton koirien hyvinvointityöryhmän jäsen, eläinkäyttäytymistieteilijä ja eläintenkouluttaja Heta Rautiainen korostaa, että yleisen saatavilla olevan tiedon lisäksi omistajan pitää tarkkailla oman koiransa yksilöllisiä tarpeita.
LUE LISÄÄ: Luetko koiraasi oikein? Tutkimuksessa tunnetilat menivät yllättävän usein sekaisin
1. Ravitsemus: täysi ruokakuppi ei vielä riitä
Kennelliiton mallissa hyvä ravitsemus tarkoittaa sopivan ruoan ja määrän lisäksi päivittäin vaihdettua, puhdasta vettä sekä sitä, miten ruoka koiralle tarjotaan.
Ruoan etsiminen ja pitkäkestoinen pureskelu voivat samalla tarjota koiralle mielekästä tekemistä, kun taas ruokailuun liittyvää kilpailua kannattaa ehkäistä järjestämällä koiralle oma ruokarauha.
Ohje näkyy kaikkein yksinkertaisimmillaan vesikupilla: jano on epämiellyttävä tunne, mutta se ei pitkity, jos koira pääsee itse juomaan vettä.
2. Fyysinen ympäristö: koira tarvitsee mahdollisuuden vetäytyä
Hyvä ympäristö ei tarkoita pelkästään turvallista kotia, vaan koiran pitäisi voida levätä, liikkua, leikkiä ja tutkia ympäristöään omien tarpeidensa mukaan.
Makuupaikka ja lelut voivat olla koiralle tärkeitä resursseja, ja niiden pitäisi olla saatavilla silloin, kun eläin itse niitä tarvitsee.
Myös ennakoimattomat kovat äänet, häiritsevä valo ja voimakkaat hajut voivat kuormittaa koiraa, jos niitä esiintyy niin usein, ettei eläin pääse palautumaan.
3. Terveys: rauhallisuus voi joskus olla merkki kivusta
Pitkäaikaiset terveysongelmat heikentävät Kennelliiton mukaan merkittävästi koiran elämänlaatua, vaikka eläin näyttäisi ulospäin rauhalliselta tai olisi ajoittain touhukas.
Kipu voi näkyä pieninä muutoksina, ja esimerkiksi passivoituminen tai vetäytyminen saatetaan tulkita virheellisesti vain koiran rauhalliseksi luonteeksi.
Siksi oman koiran normaalin käyttäytymisen tunteminen auttaa huomaamaan, milloin jokin muuttuu.
Kennelliitto mainitsee lyhytkuonoisuuden ja nivelten kasvuhäiriöt esimerkkeinä äärimmäisistä perinnöllisistä rakenneominaisuuksista ja sairauksista, jotka voivat vaikeuttaa koiran normaalia toimintakykyä.
Samalla malli ottaa kantaa turhaan lääkitsemiseen: esimerkiksi antibioottien antamista pieniin naarmuihin pitäisi välttää, eikä jatkuvaa lääkitystä tarvitsevan koiran paikka ole kilpailuissa.
Kennelliitto muistuttaa, että koiralla on oikeus oikea-aikaiseen eutanasiaan, jos elämää ei pystytä enää pitämään koiran kannalta elämisen arvoisena.
4. Käyttäytymisvuorovaikutus: nuuskiminen ei ole lenkin sivutuote
Kennelliiton mukaan koiran pitää päästä toteuttamaan sille luontaista ja mielekästä käyttäytymistä.
Tällaista voi olla haisteleminen, ympäristön tutkiminen, merkkaaminen, leikkiminen, pureskelu ja kaivaminen sekä rodusta riippuen esimerkiksi juokseminen, paimentaminen tai metsästäminen turvallisella tavalla.
Lenkin onnistumista ei siis tarvitse mitata kilometreissä, jos koira käyttää suuren osan ajasta itselleen tärkeään ympäristön tutkimiseen.
Kaikki koirat eivät pidä kaikista koirista, eikä koiraa pitäisi pakottaa tekemisiin sellaisen koiran kanssa, jota se välttelee tai joka suhtautuu siihen vihamielisesti.
Hyvään sosiaaliseen arkeen kuuluu mahdollisuus vaikuttaa siihen, kenen kanssa koira tutustuu ja leikkii.
Myös ihmisen toiminta kuuluu tähän osa-alueeseen: Ystävällinen ja ennakoitava kohtelu sekä palkitsemiseen perustuva kouluttaminen tukevat luottamusta, kun taas kipu, pelko, turhautuminen ja voimankäyttö heikentävät sitä.
Kennelliitto muistuttaa lisäksi, että eläinten hyvinvointilaki kieltää eläimen kurittamisen ja esimerkiksi sähköä käyttävät eläimeen kiinnitettävät koulutusvälineet kuuluvat kiellettyihin välineisiin.
5. Psyykkinen olotila: ratkaisevaa on se, millaiseksi koira itse elämänsä kokee
Ruoka, ympäristö, terveys ja vuorovaikutus vaikuttavat lopulta siihen, kokeeko koira esimerkiksi mielihyvää, turvallisuutta, kipua, pelkoa tai ahdistusta.
Hyvässä kokonaistilanteessa koiran elämä sisältää enimmäkseen myönteisiä kokemuksia, ja kielteisten kokemusten pitäisi olla harvinaisia ja lyhytkestoisia.
Malli nostaa esiin myös koiran toimijuuden eli kokemuksen siitä, että eläin voi vaikuttaa siihen, mitä sille tapahtuu.
Koira voi esimerkiksi siirtyä rauhalliseen paikkaan, lopettaa epämiellyttävän kanssakäymisen tai itse hakeutua veden, levon tai mieluisan tekemisen äärelle.
Omistaja voi siksi kysyä kaksi arkista kysymystä: koostuuko koiran tavallinen viikko pääosin turvallisista ja miellyttävistä kokemuksista? Ja pääseekö koira itse vaikuttamaan riittävästi siihen, mitä sen arjessa tapahtuu?
Tarkistus kannattaa tehdä uudelleen koiran vanhetessa
Kennelliiton malli ei anna koiralle yhtä pysyvää hyvinvointiarvosanaa.
Rautiainen muistuttaa, että omistajan pitäisi mukautua koiran eri elämänvaiheisiin, sillä pennun, aikuisen ja ikääntyvän koiran tarpeet voivat olla erilaisia.
Siksi samat viisi osa-aluetta kannattaa käydä uudelleen läpi aina, kun koiran terveys, käyttäytyminen tai elämäntilanne muuttuu.
LUE SEURAAVAKSI NÄMÄ:
Eläinlääkäri nimeää koiran piilokivut: merkit, joita omistajat eivät huomaa ajoissa
Nämä 6 asiaa koirasi tekee, kun se on oikeasti onnellinen – monet omistajat eivät huomaa niitä
Suomen suosituimmat koirarodut eivät ole terveimpiä – 670 000 koiran vakuutusdata löysi sairaimmat
