Valkoinen omakotitalo Vartioharjussa, vähän liian kirkas maanantaiaamu. HIFK on lähdössä illalla Raumalle.
”Rankka viikonloppu”, Jere Karalahti kelailee. Siinä kaikki. Koti kiiltää siistinä ja mies kertoo ensi töikseen syövänsä Jacky Makupaloja, niitä samoja vaaleanpunaiseen pakattuja vaaleita suklaita kuin nelivuotias Ronja. Sovitaan niin. Antaa mennä, perheenisä.
”En mä silti mitään ruokaa tee. Eihän sitä pystyisi kukaan syömään. Jonkun pizzan osaan lämmittää.”
Ison talon keittiö on tilava ja tyylikäs: punertavaa puuta ja kiiltävää metallipintaa. Käy hyvin pian selväksi, että aterioista ja kodin kunnosta vastaa Susanna Karalahti.
”Joka ilta syödään yhdessä, useimmiten pastaa. Play-offsien aikaan pyydän myös salaatteja: kanaa, tonnikalaa, kinkkua ja juustoja. Tässä vaiheessa on pakko keventää. Kentällekin menen mieluummin vähän nälkäisenä”, sanoo 100-kiloinen pakki.
”Ähkyssä tai krapulassa ei voi nykypäivänä pelata. Sellainen valppaus ei vain riitä tän ajan nopeuksiin. Palautumiseenkin menee aikaa.”
Entä paheet?
”Ai tota…”
Ihan ruoassa.
”Kyllä mä itseni herkkuperseeksi lasken. Parasta on Susannan leipoma mustikkapiirakka.” Jäätelö ja irtokarkit kelpaavat myös, sipsit eivät. Iltaisin menee paahtoleipää ja kuumaa kaakaota.
Lounaan Karalahti syö aina ulkona jengin kanssa. Intialaisesta Shalimar Clubista saa loistavaa kasvisruokaa. Toinen vakio on Villettan kanapasta.
Todellinen hemmottelu tarkoittaa Kabukia, erityisesti grillattua tonnikalaa. Myös Palace Gourmet´n chateaubriand oli “aika elämys”.
Kun Karalahdet herkuttelevat kotona, listalle kuuluu marmoripihvejä ja valkosipuliperunoita. Liha haetaan aina Vanhan Kauppahallin Roslundilta.
Entä juomat?
”Maitoa pari litraa päivässä. Kaljasta en pidä, punaviinistä kyllä. Testailen niitä monipuolisesti.”
Pysytään silti loppuun asti ruokapöydässä, myös NHL:n suhteen.
”Ainoa ero Jenkeissä oli aamupala. Siellä tarjotaan munaa, perunaa ja pekonia. Mä syön ennemmin jogurttia, leipää ja pastaa. Ja ne kaikki vitamiinit.”
