Paras sota

Kolumni.

Kirjoittaja laulaa vain kristillisiä joululauluja.
Kirjoittaja laulaa vain kristillisiä joululauluja.

Sodassa voi oppia paljon elämästä. Mikä ei tapa, tekee vahvemmaksi, sanoi isäukkonikin, joka kuoli 21-vuotiaana.

Maamme 1900-luvun sotien kanssa kävi kuten lasten kanssa usein – esikoinen eli talvisota oli ihana, kuopus vähän nolompi tapaus. Ensimmäinen melkein voitettiin, jälkimmäinen hävittiin niukasti. Pedanteille tiedoksi, etten suostu laskemaan punakapinaa oikeaksi sodaksi. Siinä kuoli liian vähän venäläisiä.

Onneksi parhaasta sodasta on kulunut 70 vuotta, jotta voimme taas kaikki lukea kansakunnan kunnian päivistä. Ah, ensimmäinen pommitus Iso Roballa. Oijoi, 7-vuotias enkel'uhri. Ihan liikutun, kun ajattelen kaikkia noita kuolleita suomalaisia. Ei nykyään ole samanlaista uhrihenkeä.

Olen kuitenkin huolissani siitä, että talvisotaa ei muistella kuin vuosipäivänä. Aamulehti ja Helsingin Sanomat julkaisivat kyllä yhden sivun näköispainokset sodanaikaisista lehdistään, mutta entä muut 104 päivää? Ja miksi vain yksi sivu päivässä? Tämä juuri on sitä sirpaletietoa, jonka leviämisestä ollaan huolissaan.

Sitä paitsi: miksei nimeä kirjoiteta isolla alkukirjaimella? Esimerkiksi juhannus on joka vuosi, mutta Talvisotia on vain yksi. Kyllä sitä kehtaa anfangilla kunnioittaa.

Olen kauhulla katsellut, miten Suomi muuttuu pullamössöksi. Sotaveteraaneja on vuosi vuodelta vähemmän, mutta veteraanijärjestöillä on silti alle 90 miljoonan euron omaisuus. Tämä on kansallinen häpeän aihe, sillä tuolla rahalla ei kuvattaisi edes kymmentä Mannerheim-elokuvaa.

Mikä meitä vaivaa? Kenties pieni sota Venäjän kanssa piristäisi jälleen kansaamme. Tai Ruotsin, koska sen armeija on sopivan huono. Parasta olisi ajoittaa hyökkäys marraskuun alkupuolelle. Voisimme tulevaisuudessa juhlia Talvisota II:a ensin ja muutamaa päivää myöhemmin sitten vähän hiljaisemmin menoin sitä alkuperäistä. Jäisi parempi maku suuhun.

Mietin usein, että ilman sukulaisteni uhrauksia en saisi nykyään asua maassa, jossa ihmiset ovat tasa-arvoisia, rauha vallitsee ja hyvinvoinnista riittää kaikille. Siis Lichtensteinissa.

3 kommenttia

enroth

11.12.2009 12:46

Heti alkuun on pakko huomauttaa pienesta asiavirheestä; vaikka kyse onkin jossakin määrin subjektiivisesta asiasta, rohkenen silti kompata aatua ja todeta, että Suomi EI hävinnyt kumpaakaan sotaa.

Lienee jo käynyt selväksi, että NL & Sakut sopivat Suomen kohtalosta jo aiemmin ja kun tämä ei onnistunut ensimmäisellä kierroksella, NL yritti revanssia. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että kerjäsikö Suomi verta nenästään liittoutumalla Sakujen kanssa tai että kumpiko aloitti sodan. Jälkikäteen tiedossa olevien faktojen perusteella lienee todennäköistä, että sota oli vääjäämättömästi edessä. Suomi yritti revanssia toisella kierroksella ja vaikkei tämä onnistunut, ei lopputulosta kyllä silti voi tappioksi sanoa.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

.ere

15.12.2009 11:00

Torjuntavoitto myytti elää ja voi hyvin.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Sejokaeikusetaturhaan

3.1.2010 14:27

Torjuntavoitto oli Natsisaksan rohkeiden ja hyvin koulutettujen lentäjien sekä paremman teknologian voitto.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi