Vihdoinkin kuulimme miehen puhetta. Viimein se on sanottu ääneen. Suomi puolustautuu tulevaisuudessa rypälepommeilla, ainakin kunnes löydämme jotain tehokkaampaa. Jokaisen tulee uskoa tehokkaan maanpuolustuksen tärkeyteen. Itse olen käynyt armeijan jo kahdesti, enkä voisi olla uuteen linjaukseen yhtään tyytyväisempi.
Ystävieni kanssa olemme usein ihmetelleet ääneen sitä, kuinka monet suomalaisetkin ovat kritisoineet ensin jalkaväkimiinoja ja nyt rypälepommeja. Samat ihmiset kuitenkin valittavat, kuinka armeijaan käytetään liikaa rahaa. Sekä miinat että rypälepommit ovat poikkeuksellisen edullinen tapa sotia, eli niillä nimenomaan säästetään puolustusmenoissa. Epäloogisuus on silmäänpistävä.
Rypälepommi on humaani ase. Se jättää aina mahdollisuuden kohteelleen, sotilaalle siinä missä siviilillekin. Jos esimerkiksi jonkin karjalaiskylän asukkaita kohti ammutaan konetuliaseilla, on heidän mahdollisuutensa jäädä eloon huomattavasti heikompi kuin muutaman miinan jäädessä maastoon.
Saattaahan siemenperunaakin toisinaan lentää kylvöjen yhteydessä naapurin kukkapenkkiin. Tulisiko Suomessa siis lopettaa perunanviljely? Tämä on epäloogista: eivätkö tehokkaimpien puolustusaseidemme vastustajat ole juuri kasvissyöjiä?
En ole sotaintoilija tai yltiöisänmaallinen kiihkoilija. Olen pienestä pitäen opettanut pojalleni maanpuolustuksen ja sotarikosten välisen selvän rajan. Se on itäraja.
Haluan kysyä teiltä: jos emme olisi käyttäneet kaikkia saksalaisten saatavilla olevia aseita, jos olisimme sallineet levottomuudet ja mielenilmaukset kotirintamalla – olisimmeko silloin voittaneet talvisodan?
Asko S. Oksa
Kirjoittaja on takanasi.
