Kesätuuli kurittaa Uudenmaankatua. Kadulla on hiljaista, mutta Bar n:o 9 hälisee lupaavasti. Arno Kotro istuu selkä ikkunaan päin ja hikoilee perjantai-iltapäivää eteenpäin. Runoilija näyttää nuorelta ja viattomalta. Hänellä on valkoinen paita.
Hei. Hyvä sänki. Onko sulla ollut toi koko ajan?
"Ei. Tää on tapaturma, en ole jaksanut ajaa…"
Pidä se. Onko runokirjasi Sanovat sitä rakkaudeksi ollut niin iso menestys, että partakin jää ajamatta?
"Ei se siitä johdu, mutta… onhan tässä ollut sähinää."
Mitä pidit valkoisista kuvausvaatteista?
"Aika vieras olo mulla oli. Mä pukeudun yleensä mustiin jälkipuberteettisiin angstifarkkuihin.
Valkoiset helvetin tyyriit byysat jalassa tuli vieras olo. Ne olivat saatanan kalliit kledjut, melkein viisisataa euroa. Eikä siinä ollut kuin paita, byysat ja vyö. Pelkkä vyö maksoi enemmän kuin mun byysat."
Kerro lisää jälkipuberteettisista angstifarkuista.
"Eivätkö kaikki eksistentialismista viehättyneet runorentut pukeudu vähän liian kireisiin mustiin, vähän kauhtuneisiin ja kulahtaneisiin housuihin sekä Uffin pikkutakkiin?"
[AD]
Tampereella, ehkä. Mistä sä olet kotoisin…
"Helsingistä, Kruununhaasta, Pohjoisrannasta. Kyllähän Pekka Saurikin pukeutuu yhä kireisiin mustiin farkkuihin."
Mä näin sen just Sofiankadun kulmassa puku päällä.
"Joo, mutta se näyttää oudolta. Kokeilin aikoinani erilaisia tyylejä. 80-luvun lopulla futuristiluukia… värjäsin fledan vitivalkoiseksi ja kuljin mustassa pitkässä viitassa ja kauluspaidassa."
Tommy Tabermann pukeutuu mustaan. Imagokonsulttina mä neuvon Arno Kotroa sonnustautumaan valkoiseen.
"Se voisi toimia. Pankinjohtajat näyttävät pankinjohtajilta, runoilijat runoilijoilta, putkimiehet putkimiehiltä. Jos runoilija näyttäisikin pankinjohtajalta ja pankinjohtaja runoilijalta? Ihmiset pukeutuvat mielikuvituksettomasti, ja tunnustan syyllistyväni samaan. Ei ollut mikään kohteliaisuus kun eräs ihminen sanoi: Sä näytät ihan filosofian maikalta. Runoilijana mua verrataan koko ajan Tabermanniin, mutta meidän tyylit ovat aika erilaiset vaikka liikummekin samoissa aiheissa."
Tommylla on hunajaosasto aika tukevasti hallussa.
"Sillä on siirappia ja rivoutta sopivassa suhteessa. Itsellä ei ole kumpaakaan. Ai onko kirjan tapahtumia koettu täällä Ysissä? On täällä jotain kirjaa läheltä liippaavaa tapahtunut, enimmäkseen olen istunut yksin pitkiä iltapäiviä, särpinyt viiniä ja kirjoittanut."
Kuinka pitkään olet muhinut Ysissä?
"Kuusi vuotta. Bahian avajaisten aikoihin kyselin missä Uudenmaankatu on. Siihen aikaan täällä ei ollut mitään, paitsi joku hirveä Nightingale Sodan paikalla… Vähitellen tästä tuli Kotikatu.
Kierrokseen kuuluivat Bahia, Ysi, Tapasta, Soda… ja jos ilta venähti Lost and Foundissa viimeiset itkunsekaiset. En seuraile trendejä, istun siellä missä huvittaa. Täällä on mukava henkilökunta eivätkä nämä tee sitä virhettä että muuttaisivat koko ajan. Parisuhteiden katkeillessa minä sain tämän, eräs eksä piti Torin."
Sä olet nostanut runon, jos et ihan jaloilleen niin ainakin polvilleen. Toukokuussa kirja oli kaikesta suomenkielisestä kaunokirjallisuudesta kolmanneksi myydyin.
"Uusia hyviä runoilijoita on paljon. Tuija Välipakka, Jukka, mikä hitto sen nimi nyt on, Naaranlahti… Se että mun kirja myy niin paljon ei johdu siitä että se olisi niin hyvin kirjoitettu vaan siinä kuvatuista tunteista. Ne ovat osuneet aika laajoihin kansankerroksiin. Menestyminen näyttää olevan puolikriminaalia hommaa, Jyrki Lehtolaltakin tuli kunnolliset ravat! Ne pitää ottaa kohteliaisuutena, eihän se kaikille vittuile. Lehtolan jutussa faktat olivat eniten kohdallaan.
Mistäköhän se oli senkin onkinut, että kannoin jo viime kesänä runoja muovikassissa ja luin niitä ääneen? Tietyissä runopiireissä kirjaa ei edes hyväksytä oikeaksi runoudeksi. Mutta. En mä ole tehnyt markkinatutkimusta ja valinnut hittiaihetta, vaan kirjoittanut mitä tunsin."
Opetat Herttoniemen lukiossa filosofiaa, psykologiaa ja elämänkatsomustietoa. Onko tää runoproggis ja sähinä vaikuttanut sun duuniin?
"Kysyin juuri rehtorilta onko tämä sopivaa. Anna palaa vaan, se sanoi. Ehkä tämä antaa hommalle tiettyä katu-uskottavuutta… Eikö Lapinlahden lintujen Timo Eränkökin ole opettaja?"
Mitä tarjoat teineille vanhan kunnon uskontotempun tilalle?
"Elämänkatsomustietotunneilla pähkäillään suuntaviivoja niille jotka eivät usko Jumalaan. Miten löytää tukipilareita, miten rakentaa maailmankatsomusta. Puhutaan aatteista, humanismista, arvoista, eri uskonnoista. Singotaan maailmankatsomuksellisia heittoja. Ne tekevät työstä kiinnostavaa. Monet kysyvät enkö ole keksinyt elämälleni parempaa tekemistä… Opettajanhommaa pidetään hommana johon pudotaan jostain korkeammalta. Oikeasti se on helvetin hieno ammatti.
Filosofia voi olla muutakin kuin yliopistolla tapahtuvaa tappelua siitä sanoiko Heidegger vai Husserl näin tai noin. Se on viisastelua, diskurssisnobismia jota tykitetään ulkomuistista."
Toi on hienoa. Aikaisemmin saatiin tyytyä Raamattuun.
"Et voi parhaimmillaan olla pirstaleisen maailmankuvan eheyttäjä. Lukiotyypeillä on helvetillinen metafyysinen jano, niille voi heitellä ajatuksiaan pureskeltavaksi kunhan varoo aivopesua."
Mikä on sun oma suhde uskontoon?
"Luterilainen ahdistusjoukkue ei ole minua varten. Suomessa on uskonnollinen ja poliittinen vapaus. Jos poliittinen vapaus miellettäisiin samalla tavalla kuin uskonnollinen vapaus se tarkoittaisi seuraavaa. Isä sattuisi kuulumaan Kommunistiseen puolueeseen, lapsi kävisi pienestä pitäen kommunistisissa kerhoissa, peruskoulussa ja lukiossa sille opetettaisiin historiaa marxilaisen luokkataisteluopin näkökulmasta, 14–15 -vuotiaana pantaisiin nuotiotulet metsään, ja vanha stallari kertoisi Leninissä piilevästä totuudesta, ja 18-vuotiaana sille sanottaisiin, että nyt voit erota kun meillä on tämä poliittinen vapaus. Kirkosta ei saa erota ennen kuin on täyttänyt 18. Sitä ennen ollaan tunnustuksellisen uskonnonopetuksen piirissä! Miten voi kuvitella saman maikan kertovan, että kaksi plus kaksi on neljä, Ruotsin pääkaupunki on Tukholma ja Mooses jakoi vedet kahtia. Ei oikeasti vaan metaforisesti. Hei, tsiigaa tätä.
ANTEEKSI ETTÄ TUNTEMATTOMANA TUNKEUDUN TEKSTIVIESTITSE PUHELIMEESI MUTTA HALUAISIN KIITTÄÄ SINUA KIRJASTASI… "
Kuinka paljon näitä tulee?
"Aika paljon. Jonkun verran olen saanut kirjeitä ja kortteja, sekä tekstiviestejä. Yksi mimmi singahti Kuopiosta asti, halusi keskustella. Taidan olla aikamoinen pettymys ihmisille. Varsinkin naiset uskovat että tässäpä lopulta mies, jonka kanssa a) voisi kokea intohimoista rakkautta, b) joka ymmärtää tunteista ja naisista helvetisti. Ei pidä paikkaansa."
Totta. Sanovat sitä rakkaudeksi paljastaa ettet sä tiedä naisista mitään!
"Tää oli uutta. Arvostan rehellisyyttäsi!"
Miehen tunteista sä tiedät kaiken, mutta naisen-nada. Imarteleeko sua tuollainen lähentely?
"Tää on niin outoa. Kolme kuukautta sitten ei ollut ensimmäistäkään kirjaa ulkona, ja yhtäkkiä tämä hillitön rumba, telkkarit, radiot ja lehdet, kirjanmyynti."
Eikö tässä ole ihan selkeä kuvio. Silloin kun aikoinani kirjoitin biiseihin tekstejä, kelasin tekeväni totaalisia insidejuttuja ja olin pihalla kun muutkin diggasivat.
"Täsmälleen sama tunne. On ollut snadisti terapeuttista huomata, että samanlaisia pettymyksiä on siellä ja täällä. Kuinka paljon tässä maassa oikein on vittumaisia eroja, rakkaussuruja ja kaipuuta ja kaikkea sellaista joka ei ole löytänyt kanavaa? Suosio osoittaa sen kuinka vaikeita lajeja rakkaus ja parisuhde ovat."
Miehen ruikutus on kotimaisten iskelmien klassikko, miksei se toimisi runokirjanakin?
"Ei se ole ihan desperado kun se leveilee istuneensa isoissakin pöydissä. Onhan siinä tosin mukana ironiaakin."
Miehet kyllä roikkuvat, loputtomiin. Rakastavat isolla sydämellä, aidosti ja epätoivoisesti.
"Mulla on sellaisia miespuolisia frendejä, joiden kanssa puhutaan muustakin kuin jääkiekosta.
Aamun tunnustuksellisina hetkinä on tajunnut miesten olevan poskettoman tosissaan. Miehet säilyvät tietyllä tavalla puberteettisempina kuin naiset. Lukiossa näkee samaa tyyliä. Kun Nea on jättänyt Niko Juliuksen, meininki on ranteet auki, elämä ei voi jatkua! Nelikymppisiä, hillittömässä kaipuussa mennyttä kaipailevia miehiä on enemmän kuin naisia. Naiset selviytyvät paremmin erosta."
Naisten munat ovat kasvukaudessa. Kukaan ei oikein kelpaa. Sulla lienee ottajia?
"Olen ihmisenä tylsempää seuraa kuin vuosi sitten. En osaa keskustella, omat asiat pyörivät liikaa päässä. On ollut hauskaa huomata olevansa viisi kertaa halutumpaa seuraa kuin silloin kun olisi ollut viisi kertaa viehättävämpää seuraa!"
Teit Lyytisen Jaakon kanssa Cityn Liisaleenaa. Monet ovat miettineet onko runokirjasi parodia?
"Ei missään nimessä. Liisaleena oli naisnäkökulmaista naljailua, jossa mikään ei ollut pyhää, runot ovat miesnäkökulmaista puhetta, missä kaikki on pyhää. Kirja on kasvattanut hirveät paineet, ilmassa on flopin odotusta."
Nauti, nauti, ota iisisti. Älä kirjoita enää mitään jos ei ole fiilistä.
"Seuraava kirja ei voi alkaa kuin Tanja Karpelan kolumni: Kello on viisi aamulla. Pääni on tyhjä, pääte on tyhjä, seitsemältä pitäisi olla kolumni valmis. Minulla ei ole mitään sanottavaa…"
Sulla on makea nimi. Arno Kotro. Se on runoilijan nimi.
"Nimi on tärkeä. Jos Tommy Tabermannin nimi olisi Asko Mähönen, kirjojen myynti olisi ollut puolet nykyisestä. Väitän että Tommyssa yykin on tärkeä. Kotro on karjalainen tai venäläinen nimi… Isäni on, koomista kyllä, upseeri. Olen upseerin poika, vaikka mun tekemisissä ei taida se paljoa näkyä… Äiti on kirjallisuusihmisiä. Siitä mä olen iloinen ettei meidän perheessä keskusteltu tarjousflorasta vaan politiikasta, taiteesta ja yhteiskunnasta."
Faijasi ei ole tyypillinen inttiluupää?
"Ei ei. Se on säilynyt skarppina, vaikka armeija on aika sairas maailma. Se on sivistynyt ja huumorintajuinen ihminen. Lapsuus Krunikassa oli elämäni onnellisinta aikaa. Vanhemmat olivat vielä silloin yhdessä, ja kaikki oli kunnossa. Käyn vieläkin Krunikassa ostamassa lamput Sähkö Janhuselta."
Sun vanhemmat ovat eronneet. Mihin sun omat suhteet ovat loppuneet?
"Pelkuruuteen ja varovaisuuteen. Parhaimpinakin hetkinä olin se alakoulun pikkupoika altaan reunalla enkä uskaltanut sukeltaa suhteeseen silloin kuin olisi pitänyt.
[AD]
Silloin kun olisi pitänyt myydä asunto ja muuttaa yhdessä Roomaan, mä jänistin. Taistelen kyynistymistä vastaan, mutta jotenkin tuntuu siltä, että jokaiseen rakkauteen on rakennettu sisään sama katoamisen kaava. Kun näkee poskettoman onnellisen parin, vuoden päästä kuulee erosta. Mistä kerätä uskoa? Kun HKL täytti viisikymmentä vuotta, heillä oli seuraava slogan: Yhtä matkaa viisikymmentä vuotta. Sporassa oli ikivanha pariskunta. Mies koputti vaimoa olkapäälle ja sanoi: Katos, ei hookooällä ihan pärjää meille… Suhteen paras hetki ei ole jälkeenpäin mietittyinä glooriaa ja glitteriä ja samppanjapullon korkin poksahduksia, vaan se lokakuinen tiistaiaamu, kello kolmeatoista yli seitsemän. Syödään nopeasti yhdessä aamiaista, yritetään juosta bussiin jotta ehdittäisiin töihin, halataan erotessa, huikataan hyvää työpäivää."
Sulla on siis sitoutumiskammo, josta kimmat valittaa. Illuusio siitä, että kulman takana odottaa joku komeampi?
"Olen mä ollut seitsemän vuoden suhteessa. Sellaisessa jonka pituutta mitataan seuraavasti: Jos alussa olisimme hankkineet marsun se olisi jo kuollut… Kuulun Pätkäsukupolveen. Työtä pätkissä, mikroaaltouunista pikasafkaa, kaukosäädin kourassa istuvaan sukupolveen, jota piinaa illuusio naapuripöydässä odottavasta isommasta seikkailusta. Sukupolveen, joka luulee pääsevänsä kaikista riidoista ja toisen hankaluudesta eroon painamalla resetia ja siirtymällä vieraaseen pöytään."
Millaiset naiset vetoavat suhun?
"Vihaan klisettä, jonka mukaan naisen pitää olla kaunis ja hiljaa. En tunne yhtäkään jätkää, jonka mielestä naisen pitäisi olla sellainen. En voi sietää kolmen vakiorepliikin naisia: ‘Ihan sama.’ ‘Sano sää.’ ‘Emmä tiiä.’ Ihastun särmikkäisiin, sanavalmiisiin ja temperamenttisiin naisiin, jotka ovat puolihulluja ja vaikeita. Sellaisten kanssa elämä on elämisen arvoista, jotain muuta kuin sohvalla istumista, jäätelön syömistä samalla lusikalla ja huonon hömpän katsomista. Mulla on draama-addiktio. Kunhan jotain tapahtuu, kunhan on sähköä ilmassa. Se hakkaa miedon yhdessäolon mennen tullen."
Vituttaako Tommy?
City kysyi Suomen kaupallisesti menestyneimmältä rakkausrunoilijalta Tommy Tabermannilta Arno Kotrosta.
Mitä mieltä olet hänestä?
"Minulla ei ole koskaan mielipidettä kollegoista."
Onko Suomen markkinoille tilaa sinulle ja hänelle?
"Ei hän minua häiritse."
Vituttaako kuitenkin, ettet ole enää ainoa kaupallisesti menestynyt runoilija?
"Kotro on kirjoittanut yhden kokoelman, se on hyvä avaus. Toivotan hänelle onnea."
