Muotibisneksen hermokeskuksissa pompahti, kun kaksi eteläamerikkalaista huippumallia menehtyi anoreksiaan lyhyen ajan sisällä. Nukkaa kasvaneiden tyttöjen ravintoympyrästä löytyi lähinnä dieetticolaa ja laksatiiveja. Kuolemat ajoivat Madridin ja Milanon pormestarit vaatimaan vaa’at catwalkien tuulikaappeihin.
Jopa itsesääntelystä on merkkejä: New Yorkissa näytöksiä järjestävät muotihuoneet sitoutuivat painoindeksiin, jonka alta lavalle ei kuljeta. Näin ala pyrkii itse ottamaan ohjat, ennen kuin viranomaiset puuttuvat asiaan. Siis siihen, että suunnittelijat tekevät vaatteita, joihin ihminen ei yksinkertaisesti mahdu.
Mielenkiintoisimman teorian syyllisistä jakavat tässä lehdessä haastatellut psykologi Pia Charpentier sekä malliemo Jaana Ukkola. Heidän mukaansa skeleton fashionin takana ovat poikamaista vartaloa ihailevat suunnittelijahomot. Moni sormi osoittaa Diorin John Gallianoa sekä Fendin ja Chanelin Karl Lagerfeldia, maailman kenties vaikutusvaltaisinta luuranko-
friikkiä. Esimerkiksi ranskalaisten muotilehtien naispäätoimittajat ovat säännönmukaisesti pyöreämpien muotojen puolesta.
Koska luksusmerkkien kuluttajaboikottiin harva uskoo, nälkiintyneiden mallien ainoa pelastus – sori vaan homot on naisten ja heteromiesten läpimarssi muotihuoneisiin.
Pete Suhonen
Painoindeksi 24
Näin syntyi Ninjan kuva. Kurkkaa Ravintola Kabukin kulmalle.
