“Raamattu ei ole Jumalan sanaa, se on ihmisten kokemuksia uskostaan.”
Ihan samaa mieltä. Erittäin iloiseksi tekee se, että mielipide on tässä lehdessä haastatellun luterilaisen kirkon papin, Juha Pettersonin.
Minua on aina häirinnyt käsitykset sotaisasta Jumalasta ja vetoaminen ikivanhaan kirjaan joissain moraalikysymyksissä – naiset eivät voi olla pappeja, miesparia ei voi siunata, jene jene jene – nyt langattoman päässä on pappi, joka puhuu täyttä asiaa. Miksi maltilliset ja modernit eivät juuri koskaan pääse ääneen, kun usko puhuu? Miksi virallinen kirkko pidättäytyy opissa, että vain uskovaiset pääsevät taivaaseen? Eikö kristityn pitäisi antaa armon käydä oikeudesta?
“On vaikeaa kuvitella tekoja, joista ikuinen kadotus olisi oikea rangaistus”, Petterson toteaa ja epäilyllään murtaa virallista oppia.
Jos Pettersonin ja Antti “Kaikki pääsevät taivaaseen” Kylliäisen kaltaisia pappeja näkyisi julkisuudessa enemmän, ei kirkonkaan ehkä tarvitsisi käydä massiivista imagokampanjaa, jotta se löytäisi kadonneet lampaansa. öh jäsenensä.
Ehkä pelkkä hyvä sanoma riittäisi.
