Vaaran paikat

Where no tourist has gone before.

"Turistit voivat edelleen mennä katsomaan entisiä kauniita nähtävyyksiä. Ainoa ongelma on se, että ne ovat täysin tuhoutuneet. Suurin osa eläimistä on hävinnyt, koska olemme syöneet ne. Olen varma, että turistit pääsevät Somaliasta pois elävinä. Toivon, että heitä ei siepattaisi. Ainakin teemme kaikkemme, jotta heitä ei siepattaisi, joskin se voi silti tapahtua."

Näin pohtii Somalian matkailuministeri Abdi Jimale Osman maansa turismibisnestä The Economist -lehdessä.

Useimmat suomalaiset noudattavat Ulkoministeriön matkustustiedotteita, joissa kerrotaan eri maiden turvallisuustilanteista ja annetaan suosituksia siitä, tulisiko alueelle matkustaa. Toiset eivät välitä niistä, ja jotkut innostuvat heikentyneestä tuvallisuustilanteesta niin, että varaavat lennot kohti sotaa tai luonnonkatastrofia.

"Thaimaan tsunamin jälkeen monet halusivat matkustaa paikalle katsomaan tai auttamaan. Maihin, joissa on vakava väkivaltaisuuksien uhka, matkustetaan vähemmän", kertoo Kilroy Travelsin kaupallinen johtaja Katriina Tammi.

"Myymme kymmenkunta matkaa vuodessa Afganistaniin ja Pakistaniin, Irakiin hieman harvemmin." Matkatoimisto ei kieltäydy myymästä lippuja minnekään, mutta matkustussuosituksia syynätään asiakkaan kanssa tarkkaan.

Kaleva Travelsin vuoden aikana myymistä 600 000 lentolipusta noin sadan määränpää on riskialueilla.

"Muistutamme lähtijöitä, että normaali matkavakuutus ei välttämättä ole voimassa sotariskialueilla", kertoo markkinointijohtaja Terhi Hakulinen. Sotariskialueille matkustamista vältetään, Keski-Afrikan kiukkuiset malariakannat tai Burmassa riehuva dengue-kuume sen sijaan eivät suomalaista matkaajaa hätkäytä. Myös Kaleva Travelsilla on huomattu luonnonkatastrofien vetovoima.

"Kun Etna purkautui, meiltä varattiin paljon matkoja Sisiliaan. Islannin purkaus ei ole vielä näkynyt varauksissa."

Neljä suomalaista nuorta aikuista kertoo, miksi he lähtivät turisteiksi alueille, joista Ulkoministeriö haluaisi heidän pysyvän poissa.

Sohvamatkustusta Lähi-idässä

Satu ja Miikka lomailivat Kurdistanissa.
Satu ja Miikka lomailivat Kurdistanissa.

Satu Ekman, 22, ja Miikka Autti, 25, viettivät viime jouluna kuusi viikkoa matkustellen ympäri Lähi-itää. Arabian kielen ja islamin tutkimuksen opiskelija Ekman ja meteorologian opiskelija Autti lensivät Syyrian Damaskokseen, ottivat bussin Turkkiin ja kävelivät rajan yli Irakin puolelle. Ylityspäivänä Ekmania jännitti.

"Normaalisti en osaa pelätä matkoilla. Kurdistanissa iski fyysinen pelko: tärisin, olin varma, että kuolemme Irakissa. Pelkoa ei hälventänyt se, että Mosulissa oli juuri tapettu ihmisiä. Pommi-iskut ovat Mosulissa ja Kirkukissa tavallisia, paikalliset eivät niistä juuri hätkähdä. Turkin puolella armeijaa ja poliiseja oli kaikkialla, siellä oli juuri ollut mellakka."

Mutta mikä pariskunnan veti paikkaan, jossa hengenvaara on ilmeinen?

"Vuoret", vastaa Autti. Kaikella kunnioituksella, mutta kuinka helvetisti voi ihminen haluta nähdä vuoria?

"Olen liftannut ympäri Eurooppaa, luotan ihmisiin. Sitä paitsi vuoret olivat mahtavat. Paikalliset näyttivät meille Saddamin palatsin rauniot."

Irakissa Ekman ja Autti välttelivät kaupunkeja, jotka tiesivät vaarallisimmiksi. Iranissa sen sijaan olisi heidän puolestaan saanut olla enemmän actionia.

"Uutena vuotena kadut olivat täyttyneet protestoijista, mutta saapuessamme sinne hieman uuden vuoden jälkeen protestihenki oli laantunut. No, räjähti Teheranissa yksi autopommi", kertoo Autti.

Ekman ja Autti lukivat Ulkoministeriön turvallisuustiedotteita vasta jälkikäteen.

"Muuten olisi pelottanut!", sanoo Ekman. Hänen mukaansa Lähi-idässä matkaillessa tärkeintä on terve järki, varovaisuus ja ennakkoluulottomuus.

"Suosittelen lähtemään itse katsomaan, miten asiat Lähi-idässä ovat. Eniten reissusta saa irti, kun jättää oman arvomaailmansa kotiin ja lähtee tarkastelemaan, ei arvostelemaan, paikallisia oloja."

"Bilematka se ei ole", lisää Autti. "Enkä suosittele kulinaristeille. Parhaimmillaan söimme neljä kebabia päivässä."

Kävellen Irakiin

Aino Sutinen kiersi kolme kuukautta Lähi-itää.
Aino Sutinen kiersi kolme kuukautta Lähi-itää.

Aino Sutinen, 27, matkusti vuonna 2008 kolmeksi kuukaudeksi Lähi-itään. Matkasta Irakissa, Iranissa, Syyriassa, Azerbaidžanissa ja Turkin kurdialueilla syntyi sarjakuva Taksi Kurdistaniin. Mikä saa sosiologian ja kehitysmaatutkimuksen opiskelijan lähtemään yksin sotaa käyviin maihin?

"Pidän Lähi-idän ruuasta ja musiikista. En varsinaisesti harrasta sotaturismia, haluan pikemminkin ottaa itse selvää paikoista, joista kuulee mediassa vain yksipuolista tietoa. En harrasta lomailua, haluan matkustaessani oppia ja nähdä uusia kulttuureja."

Sutisen oli tarkoitus päätyä Georgiaan, mutta sodan sytyttyä hän päättikin suunnata Iraniin ja Irakiin. Sutinen kiersi Lähi-itää bussilla ja junalla, raja Turkista Irakiin ylittyi taksilla – siitä sarjakuvan nimi. 2000 euron budjetilla matkannut Sutinen yöpyi halvoissa hostelleissa, paikallisten kotona ja jopa bussiaseman moskeijan lattialla. Paikalliset majoittajat hän löysi netin Couch Surfing -yhteisön kautta.

Puuttuuko nuorelta naiselta aivoista jokin vaarareseptori, joka estää useimpia matkustamasta sotaa käyviin maihin? Sutinen ei kokenut olevansa kertaakaan hengenvaarassa, mutta yksin matkustava nuori nainen kohtasi ahdistelua, häiriköintiä, lähentelyä ja kourimista.

"Aluksi en osannut lukea vierasta kulttuuria enkä nähdä vaaran paikkoja. Iranissa tulin moottoripyörillä liikkuneen poikajengin piirittämäksi. He kävivät käsiksi, mutta ystävällinen ohikulkija pelasti minut autoonsa. Usein täysin tuntemattomat pitivät minusta hyvää huolta sukupuoleni ja ikäni takia."

Sutinen suosittelee Lähi-idän kiertuetta hyvähermoisille, käytännöllisille ihmisille, jotka eivät kaipaa matkaltaan liiemmin mukavuuksia.

"Hitaasti ja maateitse matkustaen kokee matkakohteen aivan toisella tavalla kuin lyhyillä pyrähdyksillä, joilla lennetään vieraaseen kaupunkiin viikonlopuksi. Ota loparit ja lähde!"

Länsirintamalla jotain uutta

Annika Rautiola (oik.) matkatovereineen moskeijassa Hebronissa, Länsirannalla.
Annika Rautiola (oik.) matkatovereineen moskeijassa Hebronissa, Länsirannalla.

Matkailun opiskelija Annika Rautiola, 24, työskenteli viime kesänä vapaehtoisena hotellissa Israelissa, Nasaretin palestiinalaiskaupungissa. Töiden loputtua hän päätti lähteä turistiksi Länsirannalle.

"Ensin Länsiranta ei kuulunut suunnitelmiin, mutta työkaveri sai ylipuhuttua. Oma kiinnostus heräsi työskennellessäni palestiinalaisten kanssa – olin oppinut paljon uutta Israelin-Palestiinan konfliktista, josta tiesin tuskin mitään tullessani maahan. Luin lehdistä taistelujen kulusta ja ihmisoikeusrikkomuksista ja halusin itse lähteä paikan päälle katsomaan, mikä tilanne on."

Kaksikko suuntasi Beetlehemin kautta Ramallahiin ja Hebroniin. Gaza oli jo suljettu.

"Hebron on oikeasti vaarallinen kaupunki, jossa olimme ainoat turistit. Ihmiset olivat ystävällisiä ja uteliaita. Törmäsimme kahteen paikalliseen poikaan, jotka kierrättivät meitä katsomassa Israelin pommitusten tuhoja. Niitä oli paljon: Hebron on pommitettu lähes maan tasalle. Iltaisin emme menneet ulos lainkaan."

Tultuaan kierrokselta Hebronin vanhastakaupungista Rautiola tutkiskeli, mitä Ulkoministeriön matkustustiedotteet alueesta sanovat:

Israelin armeija operoi säännöllisesti Hebronissa. Liikkumista erityisesti Hebronin vanhassa kaupungissa tulee ehdottomasti välttää.

Rautiola ei kuitenkaan tuntenut oloaan uhatuksi Länsirannalla. Hän suosittelee matkaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet Israelin ja palestiinalaisalueiden tilanteesta ja ihmisoikeuksista.

"Kaikki ne asiat, joita Israel palestiinalaisalueilla tekee, tuntuvat hurjilta, kun niistä lukee. Mutta kun ne näkee itse, tilanne on vielä järkyttävämpi."

Ihmisoikeusjärjestöjä on eniten Ramallahissa ja ne tutustuttavat kiinnostuneita alueen tilanteeseen mielellään. Rautiola kertoo, että matkan jäljiltä hän on kiinnostunut ihmisoikeusasioista ja osallistunut konferensseihin Kanadassa, jossa viettää vaihto-oppilasvuottaan.

"Palestiinassa on perinteisiä nähtävyyksiä, mutta kiinnostavimmat paikat ovat uudempaa perua. Turva-aitaa kannattaa käydä katsomassa, se on pysäyttävä. Beetlehemissä törmäsimme pakolaisleiriin, jonka slummimaisia peltikattoja ja rakennusjätteistä koottuja seiniä ihmettelin. Minulle kerrottiin, että leirin syntyessä 60 vuotta sitten siellä oli ollut tavallisia pakolaistelttoja, mutta ihmiset olivat odotellessaan pystyttäneet puolivirallisia hökkeleitä. Pakolaiset odottivat yhä pääsyä kotiin, turva-aidan toiselle puolelle."

Kabulin hotellit

1. Serena Hotel
Vuonna 2006 avattu viiden tähden luksushotelli. Aamiaisbuffetin juustot lennätetään Pariisista Dubain kautta Pakistaniin, josta ne tuodaan junalla Kabuliin. Pommi-isku tappoi seitsemän vierasta vuonna 2008. Alkaen 220 euroa/yö.
2. Safi Landmark Hotel & Suites
Luksusostoskeskukseen rakennetun hotellin huoneista avautuu näkymä Kabulin ylle. Alkaen 155 euroa/yö.
3. Heetal Plaza Hotel
Lähetystöalueella sijaitsevan ekohotellin palveluihin kuuluuvat lentokenttäkuljetukset luodinkestävässä autossa. Hotellissa on bunkkeri. Alkaen 54 euroa/yö.
4. Golden Star Hotel
Keskustan tornitalossa sijaitseva uudehko neljän tähden hotelli. Sviiteissä Afganistanin ensimmäiset hotellisaunat. Alkaen 62 euroa/yö.
5. Intercontinental Hotel
Kaupungin ensimmäinen viiden tähden hotelli sijaitsee kaupungin ulkopuolella, vuoren juurella. Hienot näkymät kaupunkiin. Ei osa sitä tunnettua ketjua. Alkaen 70 euroa/yö.

Mogadishun matkamuistot

1. Rakettitoiminen sinko
Lähtöhinta Bakaara-basaarissa noin 600 dollaria. Ammukset myydään erikseen.
2. Ilmatorjuntatykit
Saatavana Bakaara-basaarista 23- ja 30-millisinä.
3. Halva
Osta joko valmiina tai opettele tekemään itse ainoasta Somaliassa länsimaiselle  
yleisölle julkaistusta keittokirjasta, vuonna 1978 painetusta Asha Mohamed Guledin oppaasta A Cookery of Somalistyle.
4. Väärennetyt syntymä- ja opiskelutodistukset
Cabdalle Shideeye -torilta, lähtöhinta 0,40 euroa.
5. Väärennetyt passit
Somalian passin saa Cabdalle Shideeye -torilta kymmenessä minuutissa, Etiopian ja Kenian passit samana päivänä.

Bagdadin baarit

1. The Bunker Bar
Bunkkerissa on rento meininki, kierroksia tarjotaan vuoron perään. Ei aseita. Kovin meno torstaisin. Tuoppi 0,70 e.
2. The Al Rashid Hotelin sporttibaari
Turvaa bunkkerina raketti-iskujen aikana. Ei ilmastointia, ei aseita. Tuoppi 2,50 euroa.
3. The Peace Bunker
Pieni baari, isot plasmatelkkarit ja pihalla pikkuruinen uima-allas. Sisään vain kutsulla. Tuoppi 0,70 e.
4. The Green Zone Café
Itsemurhapommittajan vierailun jälkeen toiminut ulkoilmaravintolana. Puolet asiakkaista paikallisia. Italialaiset viinit 4–20 euroa, tuoppi 0,70 euroa.
5. Ocean Cliffs
Brittien omistama baari, sisään vain kutsulla. Ei sulkemisaikaa, menee kiinni, kun juhlijat lähtevät tai baarimikko sammuu. Tuoppi ja shotit 0,70 euroa.

1 kommentti

jumalauta

2.3.2017 14:22

voi vitun majava ihmisarvoton paska

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi