"Vaikka olisin kerännyt käpyjä, olisin ollut burn outissa" – Masennuksen tunteva Lotta Leiwo järjestää nyt piiriä hulluille naisille

Jooga ei ole vain glitteriä ja trooppisia rantoja. Se on myös mustaa paskaa ja limaa.

Joogaopettaja Lotta Leiwo ottaa aikaa itselleen, kun tarve sitä vaatii.
Joogaopettaja Lotta Leiwo ottaa aikaa itselleen, kun tarve sitä vaatii. Kuva: Sini Kononen

Aivan hetki sitten masennus kohahdutti jälleen suomalaista yhteiskuntaa, kun Touko Aalto toi julki oman diagnoosinsa. Peräti vuoden ajan vihreiden entinen puheenjohtaja kamppaili ongelmineen, kunnes oli pakko luovuttaa. Luovuttaminenkin nähdään pahana asiana, vaikka sen ykkösmerkitys on “antaa jotakin jonkun hallintaan”.

Joskus tärkeintä on osata luovuttaa ajoissa. Myös joogaopettaja Lotta Leiwo tietää tämän. Esimiestyö tv-tuotannossa ajoi nuoren naisen äärirajoille ja lopulta sairaslomalle loppuunpalamisesta. Nykyisin hän tietää, että omat luonteenpiirteet mahdollistivat liiallisen raatamisen ja vaativuuden itseltään.

“Vaikka olisin kerännyt käpyjä työkseni, olisin joutunut burn out -lomalle. Tein lopulta sen päätöksen, että haluan olla sellaisella alalla, joka mahdollistaa ihmisten kanssa kohtaamisen inhimillisemmällä tasolla”, Leiwo miettii.

Hän korostaa, että ihan kaikkea voi tehdä liian täysillä ja suorituskeskeisesti. Hektisessä nyky-yhteiskunnassa tulee muistaa ottaa aikaa itselleen ja ei-minkään tekemiselle.

Helposti sanottu mutta ei niinkään tehty. Leiwo kamppailee itsekin asian kanssa edelleen.

Ei pelkoa, mutta tunne mahassa

Leiwo on sittemmin tehnyt personal trainerin ja wellness coachin töitä. Suunnanvaihdos tv-päällikön pallilta hyvinvointialalle oli iso hyppy. Se ei pelottanut missään vaiheessa.

Työkaveri oli kuiskannut Leiwon läksiäisissä korvaan, kuinka rohkea Lotta hänen mielestään oli ja kuinka haaveili samasta. Rohkeus-korttia ovat heilutelleet muutkin.

“Itse en koskaan valvonut öitä, että uskallanko tehdä sen ja vaihtaa alaa. Se oli tunne mahassa, kaikki tai ei mitään.”

Leiwon mielestä Suomen perusturva takaa riskinoton unelmien tavoittelussa. Mieluummin loikka tuntemattomaan kuin paikalleen onnettomana jumiutuminen.

Masennusanturit herkkinä

Maailmantuskan tuntemiselta ei Leiwokaan välty. Häntä surettaa suunnattomasti länsimaisen kulttuurin kiireellisyys ja suorituskeskeisyys. Leiwon mielestä toisille raha ja uramenestys voivat aidosti tuoda onnea, mutta hänelle palkkakuitin isot numerot eivät tuo pysyvää hyvää.

“Mikä on se porkkana, jonka perässä me juoksemme? Ikään kuin meillä olisi onkivapa selässä kiinni, ja porkkana roikkuu tuossa edessä. Juoksemme sitten kuinka kovaa tai hitaasti hyvänsä, niin emme saa sitä kiinni”, Leiwo pohtii.

Pahat masennuskaudet kokeneena Leiwo ei anna pelon hallita elämäänsä. Opiskelijana ja yrittäjänä olisi helppoa kammoksuen odottaa seuraavaa pitkää sairaslomaa, mutta Leiwo ei anna ajatuksille liikaa sijaa.

“Pidän masennusanturini herkkinä, jotta tiedän, mitä minulle kuuluu. Vaikka ajattelen paljon muita ihmisiä ja heidän hyvinvointiaan, joudun usein pistämään itseni etusijalle.”

Ajoissa oman huonovointisuuden merkille pistäminen korreloi positiivisesti Leiwon työhön, vapaa-aikaan ja sitä kautta myös läheisiin ihmisiin.

 

Negaaminen sallittua

Viimeisimpänä Leiwo on kouluttautunut joogaopettajaksi. Joogan henkinen puoli on edesauttanut Leiwoa itsensä hyväksymisessä. Hänen mukaansa joogassa on monia elementtejä, jotka mahdollistavat huolellisen palautumisen ja vain olemisen.

Pitkään Leiwo koki paineita siitä, että millaisia joogatunteja hänen tulisi pitää ennen kuin oma tyyli löytyi työtä tekemällä. Idea Hullujen naisten piiri -tapahtumiin alkoi kehittyä, kun hän oli mukana Mielenterveyden keskusliiton verkkokurssilla antamassa vertaisnäkökulmaa.

Leiwon mielestä länsimaissa on nykyään out kaikenlainen negailu. Ongelmat eivät ole ongelmia, vaan haasteita. Hullujen naisten piireissä tunteet kohdataan aidosti ja suoraan, itketään ja nauretaan.

“Illat on rakennettu siitä näkökulmasta, että jooga ei ole pelkästään yksisarvisia, auringonpaistetta, glitteriä ja trooppisia rantoja. Se vaatii myös sen mustan paskan ja liman.”

Eritoten naisia on vuosisatoja tungettu koloon, jossa hommat pitää hoitaa suu supussa. Leiwon mielestä se painolasti on yhä naisten harteilla, vaikka valtavia harppauksia eteenpäin on otettu.

Joogatilaisuuksiin ovat tervetulleita kaikki itsensä jollain tapaa hulluksi tuntevat naiset. Ovella ei tarkasteta diagnoosipapereita.

Hullujen naisten piirit Helsingissä, Tampereella ja Turussa

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi