Aika tuntuu yleensä kulkevan eteenpäin tasaisesti, sekunti sekunnilta. Mutta miksi joskus sekunti voi tuntua minuutilta, ja toisinaan tunti katoaa kuin huomaamatta?
Leeds Beckett -yliopiston psykologi Steve Taylor on käyttänyt viimeiset kymmenen vuotta tutkiakseen tätä kummallista ilmiötä – ja hänen johtopäätöksensä ovat hämmentäviä.
Kuolemanrajakokemus avasi oven uuteen todellisuuteen
Taylorin kiinnostus aikaan ei alkanut laboratoriossa vaan kuolemanrajakokemuksesta. Vuonna 2014 hän joutui vaimonsa kanssa vakavaan auto-onnettomuuteen. Hetkessä, jonka olisi pitänyt kestää sekunnin murto-osan, kaikki hidastui kuin elokuvassa.
”Näin yksityiskohtia, joita en olisi ehtinyt havaita normaalissa ajassa. Tuntui kuin maailma olisi pysähtynyt”, Taylor kuvailee.
Kokemus sysäsi hänet tutkimaan ilmiötä, jota hän kutsuu nimellä Time Expansion Experiences – suomeksi “ajan laajenemisen kokemukset”.
Aika voi todella hidastua – ainakin mielessämme
Taylorin tutkimuksessa, joka kattoi 96 tapausta, puolet kokivat ajan hidastumisen läheltä piti -tilanteissa, kuten onnettomuuksissa. Mutta ilmiö tapahtui myös urheilusuoritusten, syvän meditaation tai jopa psykedeelisten kokemusten aikana.
Moni on tuntenut vastaavaa: se hetki, kun pallo lähestyy maalia ja aika venyy - tai kun istut hiljaisuudessa ja jokainen hengenveto tuntuu kestävän ikuisuuden.
Tiede yrittää pysyä perässä
Perinteinen selitys tälle on ollut noradrenaliini – kehon stressihormoni, joka käynnistää “taistele tai pakene” -reaktion ja saa aivot käymään ylikierroksilla.
Mutta miksi sama tunne syntyy ilman stressiä, esimerkiksi meditaatiossa?
Toinen teoria väittää, että hidastumisen tunne on vain muistin temppu: stressi saa meidät tallentamaan enemmän yksityiskohtia, ja jälkikäteen aika tuntuu pitemmältä.
Taylor ei kuitenkaan usko tähän. Hänen mukaansa ajan venyminen on enemmän kuin hermoston harha – se on muuttunut tietoisuuden tila.
“Astumme pois normaalista ajasta”
Taylorin teorian mukaan aivot voivat hetkellisesti siirtyä toisenlaiseen aikakokemukseen – eräänlaiseen “mielen aika-maailmaan”. Siellä aika ei ole kellon osoittama ilmiö, vaan joustava, venyvä ja elävä kokemus.
Kun olemme paineen alla tai täydellisessä keskittymisessä, Taylorin mukaan astumme ulos normaalista ajankulusta ja koemme todellisuuden eri rytmissä.
Hidastuminen voi olla lahja
Vaikka ilmiö kuulostaa tieteissarjalta, Taylor näkee siinä jotain kaunista.
Hitauden hetket, oli kyseessä sitten vaaratilanne tai meditatiivinen rauha, irrottavat meidät arjen kiireestä ja tuovat tietoisuuden lähemmäs jotakin perustavanlaatuista.
”Aika ei ehkä olekaan vain jotain, mikä virtaa ohi”, Taylor kirjoittaa. “Ehkä se on jotain, johon voimme astua sisään – ja ulos.”
Lue lisää
Steve Taylorin artikkeli on julkaistu The Conversationissa, ja hänen tieteellinen tutkimuksensa “Time Expansion Experiences” on saatavilla avoimena julkaisuna.
Lähde: Vice