Burnout hiipii Teams-palavereissa, vuokrat nousevat nopeammin kuin palkat, ja algoritmit päättävät, mitä ajattelemme seuraavaksi. Elämme mukavuuksien keskellä – mutta usein uupuneempina kuin koskaan.
Entä jos saisit aikakoneen?
Jos syntyisit uudelleen johonkin toiseen aikaan, mutta paikkaan, jossa ei ole sähköpostia, terveydenhuoltoa tai puhelinta, mutta on sota, nälkä tai kohtalona armoton meri?
Elämä ei ole koskaan ollut tasapuolista, mutta eri aikakausina se oli suorastaan kuolemanrulettia. Jos olisit syntynyt spartalaiseksi, viikinkiajan lapseksi, keskiajan ritarisuvun vesaksi tai viktoriaanisen ajan Englannin yläluokan perheeseen, kohtalosi olisi määräytynyt jo synnytyssalissa – tai sen vastineessa.
Asemaasi vaikuttaisivat kautta historian vanhempiesi siviilisääty, heidän yhteiskunnallinen asemansa ja varakkuus. Sen jälkeen elämääsi sanelisivat sukupuolesi, fyysiset ominaisuutesi ja kiinnostuksen kohteesi. Jos selviäisit lapsuudesta hengissä, niin seuraava koitos olisi vastassa teini-iästä aikuisuuteen.
Jos vanhempasi eivät olleet syntymähetkelläsi naimisissa, sairastelit paljon ja kehityit muita hitaammin, olisit todennäköisesti toisella aikakaudella jo vainaa – julmaa, mutta avartavaa. Artikkelin kirjoittaja olisi menehtynyt tällä persoonalla pelkästään temperamentin takia, koska oikutteleville naisille tehtiin nopeasti selväksi heidän paikkansa yhteisössä, eikä se ollut edes paikka vaan loppuelämän tuomio.
Selviäisitkö spartalaisena, sydänkeskiajalla tai viktoriaanisen ajan Englannissa?
Lue myös: “Aloitetaanko heti vai odotetaanko vielä?” – mitä odottamisen kulttuuri kertoo meistä
Sparta: myytti ja todellisuus
Spartalainen yhteiskunta tunnetaan raakuudestaan ja sotilaskuristaan. Usein toistettu tarina kertoo, että epäkelvot vauvat heitettiin rotkoon kuolemaan. Tätä kuvaa levitti antiikin kirjailija Plutarkhos, joka kirjoitti satoja vuosia tapahtumien jälkeen. Arkeologinen näyttö ei tue massiivista vauvojen surmaamista.
Kaiadas-rotkosta on löytynyt lähinnä aikuisten miesten jäännöksiä, ei imeväisikäisten luita. Todellisuudessa spartalaislapsen henki riippui eniten samoista asioista kuin muuallakin antiikin maailmassa: synnytyksen ja varhaislapsuuden riskeistä.
Pojat vietiin seitsemänvuotiaina agogeen, valtion kasvatusjärjestelmään, jossa opeteltiin kuria, nälänsietoa ja taistelua. Moni ei kestänyt vuosien ankaraa koulutusta. Selviytyjistä tuli Spartaa ylläpitävän sotakoneiston miehiä.
Lue myös: Twenty Four Social Club on kolmen huippuammattilaisen "unelmaprojekti"
Viikinkiaika (n. 800–1050): lapsen henki oli kiinni nälästä, laista ja merituulesta
Jos olisit syntynyt muinasessa Norjassa, syntyperäsi olisi määrittänyt turvaverkkosi.
Viikinkiyhteiskunta jakautui karkeasti jaarleihin, karleihin ja orjiin (thrallit) ja syntyperä määritti loppuelämän ja riskit jo varhain. Köyhän talon lapsella oli vähemmän suojaa nälkävuosilta, taudeilta ja onnettomuuksilta kuin vapaalla talollisella puhumattakaan orjista.
Lapsikuolleisuus oli korkea
Tanskan kansallismuseon mukaan monet lapset kuolivat nuorina. Lapsia laitettiin toisinaan myös ulos kuolemaan etenkin jos perhe ei kyennyt elättämään. Kristinuskon tulo kielsi kyseisen käytännön lailla poikkeuksena vammaiset lapset, joiden osalta käytäntöä sallittiin yhä jonkin aikaa.
Aikuisiän raja tuli varhain: Islannissa pojat olivat lain silmissä täysi-ikäisiä 16-vuotiaina.
Selviytyminen tarkoitti varhaista aikuisuutta. Lapset laitettiin töihin nuorina: takkatulen hoitoa, peltotöitä, paimentamista, polttopuiden, marjojen ja hedelmien keruuta ja työkyky ratkaisi paljon. Nimet ja lapsen vastaanotto, eli isän antama tunnustus nimeämällä liittivät vauvan yhteisöön. Tämä sosiaalinen hyväksyntä oli myös turvan alku.
Meri ja sota olivat vaarallisia. Elinikä jäi keskimäärin selvästi nykyistä matalammaksi, ja miesten kuolemiin liittyi väkivaltaa, haavoja ja sotaretkiä. Merillä riskit kasvoivat sairauksien ja onnettomuuksien vuoksi.
Lyhyesti: jos synnyit viikinkiaikana, hengissä pysyminen riippui perheen varoista, ravinnosta, taudeista – ja siitä, vältitkö nuorena merireissut ja miekkahaavat.
Lue myös: 5 karseinta leffapettymystä
Keskiaika: veri, sääty ja sattuma
Keskiajalla elämä alkoi sattumasta – eikä sääty tarjonnut varmaa turvaa. Turun linnan näyttelyissä esillä olleet keskiaikaiset kätkyt ja lehmänsarvesta tehty tuttipullo kertovat ajasta, jolloin jokainen syntymä oli hengen ja hygienian peli.
Varakkuus toi kyllä mukanaan etuoikeuksia, mutta myös omat vaaransa. Lain mukaan äidin perintö siirtyi isälle, jos lapsi syntyi elävänä. Pelkkä parkaisu riitti todistamaan, että aviomies sai vaimonsa omaisuuden. Siksi synnytyksissä tehtiin valinta – jos jompikumpi piti pelastaa, se oli vauva.
Yläluokkaisten lasten hengissäpysyminen ei kuitenkaan päättynyt syntymään. Omaa äitiä ei pidetty sopivana imettäjäksi, sillä se ei vastannut yhteiskuntaluokan ideaalia. Sen sijaan lapsi sai maidon lehmänsarvesta tehdyllä tuttipullolla, jossa hygienia oli arpapeliä: maidossa saattoi uida kärpänen, bakteeri tai jotain vielä pienempää.
Lue myös: Viikon sekavimmat uutiset: asteroidi hipaisi Maata, TikTok-prankkari tuomittiin ja siivouspäivä toi lottovoiton
Suurin riski oli silti vieras imettäjä. Maidon mukana saattoi tarttua sairauksia, kuten kuppa, jos imettäjä ei ollut “puhtoisesti elänyt” – ja tällöin lapsen kohtalo saattoi ratketa huomaamatta.
Vauvat pakotettiin myös pystyasentoon, sillä sitä pidettiin terveellisenä, vaikka todellisuudessa se vääristi lasten luustoa. Samaan aikaan lattioilla syljeskeltiin, pesuvedet kaadettiin kulmiin ja ilma oli sakea taudeista ja savusta. Linnan kiviseinät suojasivat sotaa vastaan, mutta eivät kylmältä ja bakteereilta.
Lue myös: Kolmen sukupolven puristuksessa – yksi tietty ikäpolvi elää nyt elämänsä ruuhkavuosia
Yläluokkaisten lasten elämä oli paradoksi: heillä oli enemmän varoja kuin turvaa. Kuninkaallisen vauvan henki saattoi riippua yhdestä parkaisusta – tai yhdestä huonosti pestystä tuttipullosta.
Sota, rutto ja onnettomuudet karsivat monia jo ennen aikuisuutta. Talollisen lapsen elämä oli raskasta työtä ja niukkuutta. Hygienia oli heikkoa, lääketiede arpapeliä. Elämä riippui sadosta ja taudeista.
1800-luku: imperiumin pojat ja teollisuuden lapset
Teollistumisen ja imperiumien vuosisata toi uudet riskit.
Jos synnyit 1800-luvun Englannin aatelisperheeseen, esikoisella oli tila – ja nuoremmat pojat ohjattiin usein armeijaan tai laivastoon. Nuori midshipman saattoi aloittaa palveluksensa jo teini-iässä. Merillä odottivat kulkutaudit, onnettomuudet ja sodan sattumat, eikä laivassa ollut sodan keskellä turvallista paikkaa.
Kuolleisuus väheni 1800-luvun puolivälistä eteenpäin terveydenhuollon ja hygienian parantuessa. Työläisperheen lapsen kohtalo oli toinen: tehdassaleissa ja kaivoksissa työskenteli tuhansia alaikäisiä; tapaturmat ja hengitystaudit niittivät nuoria elämiä. Selviytyminen riippui luokasta, onnesta – ja sijoittuiko elämä rintamalle, merille vai tehtaaseen.
Aina sama kysymys
Oli aikakausi mikä tahansa, selviytymisen ehto on ollut sama: syntymäpaikka, perhe ja sattuma.
Eli jos sattumalta aamulla maito on loppu, kahvi ehti jäähtyä tai aamuruuhka on poikkeuksellisen puuroinen, niin suhteuta tuskaasi – 400 vuotta sitten tuskin olisit edes elänyt näin vanhaksi.
Lähteet: Lexundria, Britannica, Nationalmuseet, World History Encyclopedia
