Kun kaikki muu nopeutuu, odottaminen saattaa olla vapaa-ajan viimeinen ylellisyys.
Me elämme aikaa, jossa kaikki halutaan heti – mutta vapaa-ajalla odotus elää ja voi hyvin.
Odotamme bussia, ystävää, myöhässä olevaa ryhmäläistä, inspiraatiota.
Odotamme, että “alkaa tapahtua”.
Kirjassa Vapaa-aika muutoksessa – suomalaisten vapaa-ajan rakenteesta ja arvoista avautuu kiinnostava näkymä siihen, miten odottamisesta on tullut osa vapaa-ajan sosiaalista kudosta.
Aikataulut vastaan arvot
Vapaa-aika on nykyisin yhtä aikataulutettua kuin työ. Harrastuksiin mennään kellon tarkkuudella, ja kalenteri määrää, milloin rentoudutaan. Silti moni meistä tietää sen tunteen: treeni ei ala vielä, koska “odotetaan muutamaa”.
Tämä pieni viive ei ole merkityksetön. Se on hetki, jossa testataan yhteisöllisyyttä. Pitäisikö toiminnan alkaa minuutilleen – vai onko välittävämpää odottaa, että kaikki ehtivät mukaan?
Sosiologit ovat jo pitkään todenneet, että odottaminen ei ole pelkkää passiivisuutta. Se on toimintaa, joka tuottaa yhteisöä. Kun harrastusporukka odottaa yhtä jäsentään, kyse ei ole tehottomuudesta, vaan yhteisestä rytmistä.
“Odotus ei ole tyhjää aikaa, vaan yhteinen tila, jossa päätetään, millaista ryhmää ollaan.”
Odotus rituaalina
Monissa harrastuksissa odottaminen on sisäänrakennettu osa kokemusta. Ennen bänditreenejä viritetään soittimet ja vaihdetaan kuulumiset. Ennen joogaa levitetään matto ja hengitetään syvään. Toiminta ei ala ennen kuin tunnelma on yhteinen.
Kirjan Vapaa-aika muutoksessa artikkeleissa näkyy, miten vapaa-ajasta on tullut yksilöllinen projekti, mutta samalla se tarvitsee yhteisöllisiä rakenteita.
Odottaminen on yksi niistä. Se antaa tilaa toisten olemassaololle – ja sille, että elämä ei aina mene aikataulun mukaan.
Odotuksen etiikka
Mitä odottaminen kertoo meistä?
Se kertoo, että emme ole yksin. Että arvostamme toistemme aikaa, vaikka välillä puremme hammasta, kun aikataulu venyy. Odottaminen voi olla myös hiljainen vastalause tehokkuudelle: pysähtyminen, joka tekee tilaa ihmisyydelle.
Ehkä juuri siksi harrastusporukoissa käydään yhä uudelleen sama keskustelu: aloitetaanko heti vai odotetaanko vielä hetki? Kyse ei ole vain ajankäytöstä vaan myös siitä, millaista yhteisöä haluamme olla.
Lähde: Tilastokeskus