Kun suhde päättyy, tavarat jäävät usein paikoilleen. Huppari tuolin selkänojalla, valokuvat puhelimen muistissa, lahjaksi saatu kahvinkeitin keittiön tasolla.
Lue myös: Soft launching – miksi moni piilottaa uuden kumppanin somessa?
Eron jälkeen kodissa alkaa outo välitila, jossa tavarat tuntuvat yhtäkkiä liian raskailta, liian latautuneilta tai liian arvokkailta vain heitettäväksi pois. Moni huomaa kysyvänsä samaa: mitä exän tavaroille pitäisi oikeastaan tehdä?
Tavarat ovat osa surutyötä
Ero ei ole vain juridinen tai käytännöllinen päätös, vaan myös suruprosessi. Tavarat voivat toimia siinä konkreettisina ankkureina. Exän huppari saattaa olla viimeinen asia, joka tuoksuu tutulta. Yhteiset valokuvat palauttavat mieleen hetkiä, joita ei halua vielä menettää.
Joillekin tavaroiden pitäminen lähellä on tapa sietää muutosta. Kaikkea ei tarvitse siivota pois heti.
On täysin inhimillistä, että käsi ei nouse heittämään roskiin kirjeitä, lahjoja ja valokuvia, vaikka suhde olisi jo ohi. Se ei välttämättä tarkoita jumittumista, vaan sitä, että mieli tarvitsee aikaa päästä samalle kartalle todellisuuden kanssa.
Toisille siivoaminen on irtioton ele
Toinen ääripää on se, että tavarat lähtevät saman tien. Kun suhde päättyy, lahjat pakataan kassiin, kuvat poistetaan ja yhteiset muistot lakaistaan pois asunnosta kuin viimeinenkin hiekanmuru.
Joillekin tämä on vapauttava rituaali. Konkreettinen teko auttaa tekemään myös sisäisen päätöksen: tästä eteenpäin. Siivoaminen voi olla ainoa asia, johon eron keskellä pystyy vaikuttamaan. Siinä missä toinen tarvitsee aikaa, toinen tarvitsee toimintaa.
Ulospäin se voi näyttää kylmältä, mutta usein taustalla on aivan sama tarve kuin tavaroiden säilyttämisessä: halu suojella itseä kivulta.
Lue myös: Kun kauneus pelottaa – venustrafobia kaventaa elämää
Tavaroiden kohdalla ei ole yhtä oikeaa tapaa
Arjessa ihmiset jakautuvat karkeasti kahteen tyyppiin: niihin, jotka arkistoivat, ja niihin, jotka tuhoavat. Todellisuudessa useimmat ovat jossain välimaastossa.
Moni pakkaa exään liittyvät tavarat laatikkoon ja siirtää ne kaapin perälle. Ne eivät ole esillä, mutta eivät roskissakaan. Tämä voi olla toimiva ratkaisu silloin, kun tunteet ovat vielä pinnassa eikä kaikesta haluta päättää heti. Tavarat siirtyvät pois näkyvistä, mutta lopulliset päätökset voi tehdä myöhemmin.
Toiset haluavat nimenomaan symbolisen katkaisun. Kaikki, mikä muistuttaa entisestä suhteesta, saa lähteä.
Tässäkin on sävyeroja: osa lahjoittaa käyttökelpoiset asiat eteenpäin, osa heittää ne roskiin, osa tekee asiasta pienen yksityisen ”polttaritavaroille” -rituaalin. Joku vaihtaa vain lakanat ja siirtää valokuvat uuteen kansioon.
Valokuvat, lahjat ja arjen roju – miksi juuri nämä tuntuvat vaikeilta?
Kaikki tavarat eivät ole samanarvoisia. Valokuvat ja henkilökohtaiset lahjat herättävät tavallisesti eniten tunteita. Niihin kiteytyy suhteen tarina: synttärit, matkat, yhteiset naurut. Niiden hävittäminen voi tuntua siltä, kuin hävittäisi osan omasta elämästään, ei vain toista ihmistä.
Yhtä aikaa tavalliset arkitavaratkin voivat olla yllättävän vaikeita. Exän huppari, kahvimuki tai muistilappu jääkaapin ovessa piirtävät näkymättömän ääriviivan ihmiseen, jota ei enää ole arjessa. Toiselle nämä ovat vain tekstiilejä ja astioita, toiselle jokainen lusikka muistuttaa siitä, että joku joskus istui samassa keittiössä.
Lue myös: Nick Cannon vietti pikkujouluja lapsilaumansa kanssa – mukana myös Mariah Careyn teinikaksoset
Siksi ei ole ihme, että tavaroiden kohtalo nostaa pintaan riitoja ja väärinkäsityksiä. Kysymys ei lähes koskaan ole pelkästä esineestä, vaan merkityksestä, jonka siihen on vuosien mittaan ladannut.
Tavarat ja lain velvoite
Tunteiden lisäksi taustalla kulkee käytännön ja lain taso. Exän omaisuutta ei voi noin vain hävittää, etenkään, jos kyse on arvokkaista esineistä. Jos tavaroita on paljon, niiden läpi käyminen ja palauttaminen on jo ihan oma projekti.
Siksi moni valitsee helpomman tien: pakkaa tavarat laatikkoon ja tarjoaa niitä entiselle kumppanille haettavaksi. Tämä ei välttämättä ole dramaattinen ele, vaan tapa laittaa jakolinja kohdalleen.
Meidän yhteinen arki on ohi, nämä kuuluvat sinulle, nämä minulle.
Tärkeintä on, etteivät tavarat jää hallitsemaan elämää
Lopulta kysymys exän tavaroista on samaa maastoa kuin koko erosurutyö. Kun tavarat vievät liikaa tilaa kodissa tai mielessä, jokin on ehkä kesken. Kun ne ovat vain yksi osa omaa menneisyyttä, tilanne on usein tasapainossa.
Yhtä oikeaa tapaa ei ole. Yksi tarvitsee aikaa ja laatikkoratkaisun, toinen mustat jätesäkit ja uuden alun. Oleellista on, että tavarat palvelevat sinua, eivät pidä sinua jumissa. Ero on elämänvaihe, ei koko elämä. Tavaroiden on hyvä seurata perässä.