Leikkipuisto ei ole villi länsi – vanhemmat kertovat milloin tuli mitta täyteen

Toivottavasti tiedät, ettei hiekkaa heitetä toisten päälle – mutta leikkipuistoissa näkee paljon muutakin, mitä ei heti odottaisi.

Jos kotona on levoton lapsi, niin leikkipuistoon pääseminen voi olla todellinen helpotus. Lapsi saa purkaa energiaa, löytää leikkikavereita ja sinä saatat saada hetken omaa rauhaa penkillä istuen.

Leikkipuiston rauha kuitenkin perustuu herkkään tasapainoon: kaikki aikuiset noudattavat hiljaista yhteisymmärrystä siitä, miten sekä heidän lasten että heidän itsensä kuuluu käyttäytyä. Yhdenkin ihmisen huono käytös voi pilata tunnelman kaikilta – eikä kukaan halua olla se vanhempi.

Tässä muutaman kypsyneen vanhemman kertomaa mitä he ovat leikkipuistossa nähneet. Osa tarinoista on rapakon takaa, mutta tarinat ovat universaaliutensa vuoksi jokseenkin samaistuttavia: 

1. Liukumäkeä pitkin kiipeäminen

”Liian monta kertaa olen nähnyt törmäyksiä, kun yksi lapsi tulee alas ja toinen kiipeää samaan aikaan ylös. Se ei myöskään ole hauskaa lapsille, jotka haluavat käyttää liukumäkeä siihen tarkoitukseen, johon se on tehty! Opetin omille lapsilleni jo varhain säännön, että portaita ylös ja liukumäkeä alas."

Jessica B. 

2. Vanhemmat komentavat muiden lapsia pois välineistä

”Aikuiset, jotka sanovat muille lapsille "sun aika on ohi", jotta heidän omat lapsensa pääsevät johonkin leikkivälineeseen.”

Susan Gustafsson

3. Annetaan lasten käyttäytyä huonosti puuttumatta asiaan

”Yksi lapsi toisteli kovaan ääneen tyttärelleni: "Tytöt on tyhmiä", "Tytöt ei osaa tehdä tota" ja niin edelleen – ja tämän pojan äiti, joka seisoi vieressä, ei sanonut yhtään mitään. Ymmärrän, että lapset ovat lapsia ja opettelevat vielä, mutta jos näet lapsesi käyttäytyvän noin ilkeästi toisia kohtaan etkä reagoi millään tavalla tai edes yritä puuttua, se on todella epäkohteliasta.”

Anna M.

”Meidän kuopuksemme puheen kehitys on viivästynyt. Vähän vanhempi poika tönäisi häntä aika kovaa. Yritin jutella tyttäreni kanssa ja selvittää, onko hän kunnossa, mutta toisen lapsen vanhempi tuli päälle hokemaan: "Anna lasten selvittää itse."

Minun ei ole pakko. Voin aivan hyvin kysyä omalta pieneltäni, mitä tapahtui.”

L. C. 

Kuvituskuva.

Lue myös: Miksi kumppani vetäytyy juuri silloin, kun kaikki menee hyvin?

4. Isommat lapset pelottelevat pienempiä

”Kerran, kun vanhin lapseni (autisti ja 4-vuotias silloin) halusi mennä liukumäkeen, liukumäessä seisoi vanhempi poika, ehkä 7–8-vuotias, tukkimassa sen. Ujo poikani pyysi päästä ohi, niin vanhempi poika vastasi: "Et sä saa mennä tähän."

Menin kysymään pojalta, miksi hän estää muita käyttämästä liukumäkeä. Hän vastasi: "Koska en halua, että ne käyttää sitä." Selitin, ettei se ole reilua muita lapsia kohtaan, mutta hän ei välittänyt. Lopulta löysin hänen äitinsä ja kerroin, mitä oli tapahtunut. Äiti kiirehti viemään pojan pois liukumäestä, mutta mitään keskustelua ei käyty.

Minulle jäi olo, että pojalta puuttui siinä hetkessä aikuinen, joka olisi voinut jutella hänen kanssaan ja auttaa häntä ymmärtämään, miksi tilanne ei ollut ok, jotta hän ehkä tulevaisuudessa toimisi toisin. Hän vain juoksi leikkimään toisaalle.”

Karissa W.

”Minua ei häiritse isojen lasten leikkiminen leikkipuistossa, päinvastoin, se on hienoa – mutta ei silloin, kun he eivät anna muiden käyttää välineitä, tönivät pienempiä kumoon, käyttävät todella rumaa kieltä tai puhuvat kovaan ääneen seksiasioista… Se ei ole ok. Ja he ovat usein ilman valvontaa, joten asialle ei oikein voi tehdä mitään.”

A. 

Lue myös: Jos käytät kokaiinia, tämä tapahtuu rintamaidolle

5. Lapsia ei valvota lainkaan

”Tuot pienet lapsesi puistoon ja jäät sitten istumaan ja juttelemaan etkä valvo heitä ollenkaan. Lopputuloksena minä autan sinun lastasi alas liukumäestä. En vie omia lapsiani puistoon ollakseni muiden lasten lastenvahti.”

S. C. 

6. Toiset vanhemmat tekevät omia diagnoosejaan

”Poikani, joka on aina ollut ikäistään isompi, leikki paikallisessa puistossa 1,5 vuoden ikäisenä. Pienestä puhehäiriöstä huolimatta hän puhui kuitenkin varhain.
Tuntematon nainen tuli luokseni ja kertoi olevansa toimintaterapeutti. Hän sanoi, että poikani pitäisi tutkia, koska tällä oli hänen mielestään selviä puheen kehityksen viivästymän merkkejä.

Kysyin häneltä: "Kuinka vanhaksi arvioit hänet?" Nainen vastasi, että kolme tai kolme ja puoli vuotiaaksi. 
Sanoin, että poika ei ollut vielä kahta, ja että jatkossa hän voisi pidättäytyä diagnosoimasta ventovieraita lapsia leikkipuistossa.”

K. S. F. 

Suosittelemme