Amen – ja sitten ero

“Ensimmäisenä avioaamuna sanoin puolisolleni, ettei tästä tule mitään.”

Jari, 27, oli 23-vuotias mennessään ensimmäisen kerran naimisiin.

“Seurustelimme muutaman kuukauden kunnes pyysin häntä luokseni asumaan, kihloihin ja naimisiin. Häät olivat vuosi yhteen muuttamisen jälkeen. Naimisissa asuimme yhdessä puoli vuotta, kunnes muutimme erillemme.”

Jarin ensimmäinen avioliitto, tai leluliitto kuten hän sitä nimittää, kesti alle vuoden.

“Menimme naimisiin, koska kosin. Ja koska asuntoni vuokra oli liian kova, oli taloudellisempaa asua kaksin. Erosimme, koska halusin. Liitto oli pinnallinen, ei antanut mitään. Tiesin, että jos eläisin tämän ihmisen kanssa elämäni loppuun asti, minusta tulisi onneton, katkera ja kaikkea sitä miksi en halunnut tulla”, Jari kertoo.

“Pahinta oli ihan jees -olotilaan tyytyminen. Sain ruokaa, panemisseksiä ja diipadaapa-juttukumppanin. Emme koskaan puhuneet, mitä naimisiinmeno ja elämän jakaminen meille oikeasti merkitsee. Olisi pitänyt alusta asti luottaa vaistoonsa”, pohtii Jari, jota epäilykset alkoivat kalvaa jo alttarilla.

“On kamalaa olla Jumalan kasvojen edessä tuntien kiusaantuneisuutta. Koin, että olin väärässä paikassa ja väärän ihmisen kanssa. Epäilin liittoani vahvasti kyseenalaistettuani sen ensimmäisen kerran. Jopa alttarilta lähteminen, noloudesta huolimatta, olisi ollut parempi asia kuin ero.”

Häistä Jarille jäi mieleen lähinnä vahva booli ja kamala hääyötä seurannut päivä.

“Morsiameni näytti variksenpelättimeltä ja sääkin oli arjalaisen harmaa.”

Suhde tuntui yksipuoliselta.

“Minä sanoin miten asiat ovat ja toinen nyökytteli. Se oli surullista, sillä monien yhteisten asioiden päätösvalta ja -vastuu oli minulla. Keskustelu oli pintapuolista ja yhdessäolo lopulta mahdotonta.”

Jos päätökset olivat liitossa yksipuolisia, sitä oli myös seksielämä.

“Minun haluni ja himoni. Leluliitto teki minusta vastuullisemman, varautuneemman, harkitsevamman ja surullisemman ihmisen. Tajusin myös olevani aika paska aviopuoliso”, Jari sanoo.

Miten edellisenä kesänä riisiä heitelleet ihmiset suhtautuivat nuoren parin pikaiseen liittoon ja sen vielä pikaisempaan päättymiseen?

“Kukaan ei sanonut juuri mitään. Olisipa sanonut, vaikka tuskin olisin edes kuunnellut. Leluvaimon vanhempien kanssa en ollut missään yhteydessä asumuseromme jälkeen. Asiat jäivät hiljaa kuolemaan”, Jari kertoo

Taloudellisia seuraamuksia Jarille ei pikaliitosta koitunut ja hän kertookin katuvansa eniten sitä, että tyytyi ihan jees -vaihtoehtoon. Silti nopeassa sitoutumisessa ei hänen mielestään ole edelleenkään mitään vikaa. Menihän Jari puolen vuoden kuluttua erosta uudelleen naimisiin – tällä kertaa parin kuukauden yhdessäolon jälkeen.

“Tätä taivalta on nyt kestänyt pari vuotta. Täysin erilaista, antoisaa ja aiempaan vertailukelvotonta elämää. Olen helpottunut, että mielikuvani avioliitosta ei ollut mun pääni sisäinen pakkomielle, vaan ihan tosi juttu oikean ihmisen kanssa. Nyt on hyvä”, Jari sanoo.

“Cosmopolitanit ovat pullollaan neuvoja, miten jakaa mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman paljon ja toisaalta miten unohtaa kundi mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman nopeasti. Yhtälö on typerä. Kannattaisiko miettiä, miten olla päätymättä yhteen väärien ihmisten kanssa sen sijaan, että keksitään keinot sitoutua ja erota tyylikkäästi”, Jari pohtii.

“Voi kun joku olisi opettanut minulle, että ihminen on tarkoitettu eläväksi yhden oikean ihmisen kanssa ja että moneen ihmiseen hetkeksi sitoutuminen on kauhea asia”, hän jatkaa.

“Parasta olisi rauhassa ystävystyä, keskustella, olla yhdessä ja tehdä pysyvä päätös joko yhteen muuttamisesta tai eroamisesta. Se olisi pelastanut minut elämäni suurimmalta virheeltä ja onnettomuuskaudelta.”