Eläimet käyttäytyvät yllättävän inhimillisesti, joskus inhimillisemmin kuin ihmiset.
Englannin lounaisrannikolla uiskenteli kerran pullonokkadelfiini, joka hieroi “valtavaa vaaleanpunaista penistään laivan kylkeen”.
Delfiinistä kertoi tv-tuottaja John Sparks, joka teki BBC:lle ohjelmasarjan eläinten seksielämästä.
Sparks kirjoitti edelleen, että naaraspuoliset nisäkkäät voivat hieroa sukuelimiään maata tai jotain uloketta vasten: “Naaraskissoilla tällainen yhdynnän jäljittely on varsin tavallista. Naarasapinat yleensä hierovat häpykieltään. Naarasmarakatit hyväilevät itseään takajalkojen välistä ja kiihottuvat valtavasti.”
Eläimet harrastavat kaikenlaista seksiä sekä yksin että yhdessä. Varsinkin ihmisen lähimmillä sukulaisilla, simpansseilla, orangeilla ja gorilloilla, on hyvä eroottinen mielikuvitus.
Apinoilla on jopa seksileluja. Simpanssi- ja orankinaaraat käyttävät oksia, hedelmiä ja muita esineitä hieromasauvoina.
Tutkijat ovat havainneet, että simpanssinaaras osaa tehdä vibraattorin jäykästä puunlehdestä. Apina lait
taa lehden jalkojensa väliin. Sormilla näppäilemällä eläin saa lehden värisemään.
Urosapinat tekevät puunlehteen reiän ja liikuttavat rei’itettyä lehteä edestakaisen penistä myöten.
Mielihyvänkin vuoksi
Innokkaimmin eläimetkin harrastavat seksiä partnerin kanssa, usein pelkän mielihyvän vuoksi.
Kuuluisa seksitutkija Alfred Kinsey oli koulutukseltaan eläintieteilijä. Hän kertoo havainnoistaan: “Seksuaalisesti kiihottuneina useimmat nisäkkäät… tönivät ja nuuskivat ja tutkivat toistensa kehoa nenällään, suullaan ja jaloillaan. Ne koskettavat huulillaan toistensa huulia ja kielellään toistensa kieltä ja käyttävät suuta toverinsa koko kehon, myös sukuelinten, tutkimiseen…”
Eläinten tapa usein vain hyväillä toisiaan on harmittanut tutkijoita, jotka ovat väijyneet pensaassa nähdäkseen nimenomaan parittelun:
“…saattaa joskus joutua odottamaan ja katselemaan tunti- ja päiväkausia seksuaalista leikkiä ennen kuin… on tilaisuus tarkkailla varsinaista parittelua, mikäli eläimet eivät lopulta… lähde… teilleen edes yrittämättä genitaalista yhtymistä.”
Toki eläimet pitävät myös yhdynnästä. Apinoilla on erilaisia yhdyntäasentojakin. Tutkijat ovat havainneet, että simpanssit toisinaan rakastelevat myös kasvot kasvoja vasten.
Homoeläimet
Eläimiltä seksi sujuu niin samaa kuin vastakkaista sukupuolta olevan lajitoverin kanssa.
Tutkijat ovat löytäneet yhteensä kolmesataa lintu- ja nisäkäslajia, joilla on myös homoseksuaalisia suhteita.
Useimmat eläimistä ovat biseksuaalisia. Kääpiösimpanssit, jotka ovat geneettisesti lähimpänä ihmistä, näyttävät kaikki olevan biseksuaalisia.
Yksittäisiä eläimiä, jotka elävät koko elämänsä homoina tai lesboina, tutkijat ovat löytäneet kolmenkymmenen lajin joukosta.
Ja ihmistä kans
Joskus eläimet vetävät ihmisen mukaan seksileikkeihinsä.
Englantilainen Rachel Swift muistelee kirjassaan erikoista kokemustaan koiran kanssa: “… innokas saksanpaimenkoiranaaras hinkkasi itseään minua vasten, kun kävin noin kolmetoistavuotiaana ostamassa karamellia kulmakunnan tupakkakaupasta. ‘Jassoo, sitä ollaan liikkeellä minihameessa’, huudahti kauppias, ikään kuin se olisi jotenkin selittänyt asian. Koska tällainen käytös (siis koiran kannalta)… jättää selvästi havaittavan hajumerkin, jolla on tarkoitus houkutella uroksia, minä olin onnenpekka, kun en kotimatkalla törmännyt saksanpaimenkoiraurokseen.”
Amerikkalainen eläinpsykologi Robert Yerkes tuli 1900-luvulla tunnetuksi gorillatutkijana. Tutkimuseläinten joukossa oli Congo-niminen naarasgorilla. Congolla oli tapana tarttua miehen käteen ja tyydyttää sillä itseään. Kerran se innostui niin, että Yerkes hädin tuskin pääsi karkuun.
Eläimillä on myös inhimillisiä paheita. Kääpiösimpanssien, gorillojen ja orankien joukosta tutkijat ovat löytäneet häiriintyneitä yksilöitä, jotka käyttävät väkivaltaa naaraan pakottamiseksi paritteluun. Urokset voivat myös käydä käsiksi pentuihin, jotka eivät vielä ole sukukypsiä.
Etenkin orankiurokset voivat käyttäytyä naaraita kohtaan väkivaltaisesti ja raiskata lajitovereitaan.
Eläimen elämää ohjaavat perityt ja opitut kaavat. Ihminen taas voi päättää, miten hän toimii.
Hän voi päättää, mitkä eläimelliset tavat hän omaksuu ja mitkä hylkää. Hän voi kehittää uusia toimintatapoja.
Historian aikana ihminen on omaksunut monia huonoja tapoja ja hylännyt hyviä.
Osa ihmisistä on hyväksynyt raiskauksen ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön, jotka tuottavat paljon kärsimystä. Samaan aikaan yhteiskunta tuomitsi pitkään homoseksualismin, joka ei vahingoita ketään.
Monet heteroseksuaalisenkin hellyyden muodot, kuten käsi- ja suuseksin, moraalinvartijat ja seksin teoreetikot julistivat luonnottomiksi ja likaisiksi. Länsimaiden vaikutusvaltaisin seksiauktoriteetti Sigmund Freud opetti vielä 1900-luvun alussa, että vain emätinyhdyntä esileikkeineen on oikeaa seksiä. Kaikki muu on “perverssiä” tai kypsymätöntä “takertumaa”.
Nyt ihmiskunta omaksuu hitaasti ajatusta, että kaikki, mikä miellyttää eikä vahingoita, on sopivaa. Näin ihmiset oppivat uudelleen paljon sellaista, minkä he ovat osanneet seitsemän miljoonaa vuotta sitten, kun ihmisen evoluutio erkani simpanssin kehityksestä.
