Jos näkisit heidät kutsuilla, olisit kateellinen. He ovat se mainosten kaunis pariskunta, joka työskentelee seksikkäissä ammateissa, ansaitsee keskimääräistä paremmin, asuu talossa, jossa on korkeat huoneet ja merelle antavat ikkunat. Ja lisäksi he näyttävät yhä rakastuneilta.
Todellisessa maailmassa naistaan taluttava Timo, 36, pelkää jatkuvasti Seuraavaa Kohtausta.
”Se voi alkaa koska vain, missä vain, mistä syystä vain. Siihen ei tarvita kuin yksi sana, vääränlainen ele tai katse”, Timo kuvailee.
”Jos en pysty rauhoittamaan tilannetta siinä vaiheessa, kun Katja on vasta vähän kireä, hän voi alkaa huutaa minulle niin lujaa kuin keuhkoista lähtee ja käydä käsiksikin. Hänen käyttäytymistään eivät kahlitse mitkään sosiaaliset esteet, jos raivokohtaus vyöryy päälle.”
Kohtaukset kestävät pahimmillaan monta päivää, ja niiden aikana Katjan teot voivat olla mitä vain itsemurhauhkailuista huonekalujen hajottamiseen.
Katja on syvästi masentunut, ja lisäksi hän kärsii vaikeista mielialahäiriöistä ja pelkotiloista. Oireistoon sisältyy myös sairaalloinen mustasukkaisuus, joka ilmenee jatkuvana kuulusteluna, puhelimen urkkimisena ja – mikä pahinta – mustasukkaisuutena Timon kahta lasta kohtaan. Lapset ovat Timon entisestä liitosta ja periaatteessa hänen luonaan joka toinen viikonloppu, mutta:
”Mikään ei tunnu kurjemmalta kuin kuulla omien lasten sanovan, että he eivät halua tulla meille.”
Millä Timo pysyy itse kasassa?
”Kun Katjalla on huonoja päiviä, ainoa ajatukseni on, että täältä on päästävä vittuun ja että en jaksa enää päivääkään. Yleensä ratkaisen asian vetämällä kännit, että saan edes hetken vetää henkeä”, Timo sanoo.
Muuten hän sanoo Katjan sairauden rajanneen sosiaalista elämää melko tehokkaasti.
”Ei ole kiva lähteä tapaamaan kavereita, kun taustalla jäytää koko ajan pelko raivareista. Katja taas ei halua mennä mihinkään, missä on muita naisia. Mutta kokonaan neljän seinän sisällekään ei voi jäädä – sitten sekoaisin itsekin.”
Timolla on myös vaativa ja erittäin mielenkiintoinen työ.
”Pitkät työpäivät ovat henkireikä, mutta niitäkin Katja välillä hankaloittaa soittamalla jatkuvia tarkistussoittoja tai tekemällä pistokäyntejä toimistolle.”
Omaiset mielenterveyden tukena keskusliitto ry:n toiminnanjohtaja Kristiina Aminoff sanoo, että mielenterveyshäiriöstä kärsivien omaisten olisikin tärkeää antaa itselleen lupa tehdä asioita, jotka tuottavat mielihyvää itselle.
”Ystävien tapaaminen, joku kodin ulkopuolinen harrastus ja erityisesti vertaistuki, samassa tilanteessa olevien ihmisten tapaaminen, on hyvin tärkeää oman jaksamisen kannalta.”
Timo puhuu vaimonsa sairaudesta ystäväpiirissä melko avoimesti.
”Itselleni oli helpottavaa saada tietää, että Katjan omituisen käyttäytymisen takana oli diagnoosi. Oma isäni kärsi pitkään masennuksesta ja alkoholismista, mutta parantui sittemmin – vieläpä ilman Jeesuksen apua. Tämä auttaa minua ymmärtämään Katjan käyttäytymistä, enkä pidä sitä mitenkään erityisen häpeällisenä asiana. Masennus on nykyään niin yleinen sairaus, että siitä puhuminen ei ylitä uutiskynnystä”, Timo kertoo.
Omille lapsilleen hän on selittänyt sairauden luonnetta mahdollisimman suoraan.
”Parempi puhua asiat niin kuin ne ovat. Olen sanonut, että Katjan voi käskeä pitää turpansa kiinni, jos se alkaa rähistä turhista”, Timo sanoo.
Aminoff sanoo avoimuuden olevan myös hyvästä, mutta jokainen päättää omalta kohdaltaan, kuinka paljon ja keille kaikille sairaudesta puhuu.
”Olisi hyvä, jos omaisten tilannetta myös tarkasteltaisiin, jotta myös he tulisivat kuulluksi ja autetuksi siinä missä potilaskin”, Aminoff toivoo.
Timo uskoo pärjäävänsä ilman ammattiauttajiakin, koska hänellä on vahva itsetunto ja rauhallinen, lojaali elämänasenne.
”Masentunutta ihmistä ei voi jättää, varsinkin kun tiedän Katjalla olevan itsetuhoisia ajatuksia. Jaksan, koska hyvät päivät ovat niin hienoja. Kaiken alla on se Katja, johon aikanaan silmittömästi rakastuin. Ei hän mihinkään ole kadonnut, on vain piilossa sairauden takana.”
Katjan lääkäri on suositellut laitoshoitoa, mihin Katja ei kuitenkaan ole suostunut. Hän viettää ulospäin normaalin näköistä elämää töissä käyden ja kotia remontoiden.
”Mulla on luja usko, että Katja vielä paranee”, Timo sanoo.
Lukijoilta
”Elämä oli helvettiä. Hän oli hyvin väkivaltainen ja vahingoitti toisia ihmisiä huvikseen, mm. heitti happoa erään miehen silmille. Mies menetti näkönsä. Kyseinen mies oli vain pyytänyt miesystävääni olemaan etuilematta. Hän yleensä ohitti koko jonon ja pyrki poistumaan kaupasta maksamatta. Hän myös kirjoitteli minulle eri puolille asuntoa pieniä kirjelappusia joihin hän oli kirjoittanut lähinnä minuun kohdistuneita solvauksia ja uhkauksia.”
Nainen, 25
”Poikaystäväni alkoi kertoa kännissä tosi outoja vainoharhaisia juttuja. Hän luulee, että eräs ravintola yritti tahallaan aiheuttaa hänelle ruokamyrkytyksen, ja että hän voi jollakin salaperäisellä tavalla kommunikoida television henkilöiden kanssa ja kuulla mitä minulle kuuluu radion kautta.”
Nainen, 22
”Jos lääkkeet loppuu ennen seuraavaa apteekkipäivää, asuu kanssani perseelle ammuttu vuorenpeikko, joka ei pysty syömään, nukkumaan, poistumaan makuuhuoneesta, käärimään sätkää vapinaltaan, puhumaan… mutta kaiken kestää, minkä tietää väliaikaiseksi.”
Nainen, 26
”Tyttöystäväni pelkää että tapahtuuu jotain pahaa jos tavarat ovat useamman päivän samoilla paikoilla. Selkä on kipeä sohvan siirtelystä, ja töistä myöhästyy kun ei löydä edes partahöylää penkomatta kaikkia laatikoita. Rasittavaa, mutta oikeastaan ihan söpöä.”
Mies, 38
”Kumppanini sijaitsee oman pääni sisällä. Kun hänelle iskee menokausi päälle, täytyy piilottaa rahat ja järjestää paljon alkoholitonta tekemistä. Luottokortit olen tältä persoonalta jo oma-aloitteisesti takavarikoinut. Pakoon en häntä pääse, joten on pakko sietää vaan.”
Nainen, 24
”Naiseni saa raivokohtauksia riidan aikana. Olen saanut arpia käsiin ja viimeksi 12 sentin viiltohaavan selkään. Minulla on valvomisongelma ja herätän joskus vahingossa hänetkin. Silloin hänellä ei pidä itsehillintä ollenkaan, vaan käyttää väkivaltaa.”
Mies, 23
Kysymys: Onko aika erota?
Milloin on aika jättää mielenterveyshäiriöinen kumppani?
”Tämä on täysin yksilöllistä. Irtautuminen ei ole helppoa; jokainen voi kuvitella, miltä tuntuisi jättää sairastunut puoliso tai lapsi oman onnensa nojaan ja käskeä häntä pärjäämään yksinään. Terve ihminen auttaa kumppaniaan, kun tämä tarvitsee tukea. Suotavaa olisi tietysti, että omainen saisi aikaa myös omalle itselleen, tai voimakasta tukea ennen kuin sairastuu itse. On surullista, jos terve puoliso ajautuu itsekin sairaalahoitoon, koska uupuu taakkansa alla.”
Kristiina Aminoff, toiminnanjohtaja, Omaiset mielenterveyden tukena keskusliitto ry.
