Oletko ahdistunut muiden ongelmista? Haluatko miellyttää toisia? Puhutko ylen määrin toisista ihmisistä? Saatko kaiken ilon ihmisistä? Kestätkö sitä, että sinua kohdellaan kuin tiskirättiä? Käyttäydytkö kuin marttyyri?
Jos ruksasit kaikkiin edellä lueteltuihin kysymyksiin kyllä, keittiöpsykologin tekemä testi julistaisi sinut läheisriippuvaiseksi. Läheisriippuvaisuus on päivän jos toisenkin sana. Internetin sivuilla teinitkin julistavat itsensä läheisriippuvaiseksi. Läheisriippuvainen tuntuu olevan jokainen, joka tunnustaa itkevänsä eksänsä perään tai olevansa hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa.
Yhdessäkään psykologian perusteoksessa ei termiä läheisriippuvaisuus silti löydy.
Psykiatrian erikoislääkärin Ben Furmanin mukaan läheisriippuvaisuus on maallikkopsykologinen termi, jolla ei ole tieteellistä pohjaa.
”Termi on lähtenyt AA-liikkeen piiristä. Sen alkuperäinen nimi on codependent ja se on harhaanjohtavasti käännetty läheisriippuvaiseksi.”
Co-dependenteillä tarkoitettiin aluksi niitä alkoholistien läheisiä, jotka mahdollistivat alkoholistien juomisen. Myöhemmin sitä alettiin käyttää myös alkoholistien alkoholistien aikuisista lapsista, jotka kokoontuivat AA-ryhmien kaltaisiin ryhmiin pohtimaan ongelmiaan.
Miten läheisriippuvaisuudesta tuli jokaisen keittiöpsykologin ammattitermi?
”AA-liike on maailman levinnein maallikkopsykologinen liike. Jos sen parissa syntyy oppi, se leviää joka paikkaan.”
Joidenkin mielestä AA-liikkeessä on jopa uskontokunnan piirteitä.
AA-liikkeen ihmiskäsitykseen kuuluu psykoanalyysistakin tuttu oppi, jonka mukaan lähes kaikki ongelmamme juontavat lapsuudesta.
”Samaa opinkappaletta tunnustaa Alice Miller, joka tunnetaan kirjastaan Lahjakkaan lapsen tragedia. Vasta tällä vuosisadalla on alettu kyseenalaistaa tätä länsimaissa suosittua oppia, että ihmiselämän ongelmat johtuvat lähes poikkeuksetta lapsuudesta.”
Vanhat tavat istuvat kuitenkin lujassa.
”Kannattaa muistaa, että diagnoosilla on monta tehtävää: se voi antaa ihmiselle synninpäästön ja vapauttaa heidät syyttämästä itseään. Se tarjoaa myös lohdun: terapiaparantaa. Näin toimivat oikeastaan kaikki uskonnot. Kristinuskossa pitää tunnustaasyntisyytensä ja rukoilemalla saa pelastuksen. Ihmisellä on ollut aina tarve selittää asioita, joita ei ymmärrä, joten ei ole vaikea ymmärtää miksi käsitteet kuten huono itsetunto tai läheisriippuvaisuus uppoavat hedelmällisen maaperään.”
Uskomuksista on vaikea päästä eroon.
”Jos ihminen on omaksunut käsityksen olevansa läheisriippuvainen, on läheisten turha sanoa ettet ole. Hänkokee sen kritiikkinä ja alkaa puolustaa näkemystään.”
Onko ihminen niin sairas kuin kuvittelee olevansa?
”Ei, me olemme kulttuurimme tuotteita ja näemme itsemme niin kuin kulttuurimme opettaa meidät itsemme näkemään.”
Se, että tarvitsee toisia on ok. Rakkauteen kuuluu se, että tarvitsee toista.
”Ihminen on laumaeläin.”
Kuuma kysymys: Miksi kaikki pitää patologisoida?
Oli ongelma mikä tahansa syynä ovat vanhemmat. Anorektikon vanhemmat ovat ylihuolehtivaisia, alkoholistin taas välinpitämättömiä. Miksi?
”Se on ollut 1900-luvun lopun psykologinen eetos. Näkemys on peräisin psykoanalyysista, joka on hyvin patologiskeskeinen”, toteaa psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman.
Ei ihme, että psykologisten vikojen etsiminen toisista ja itsestä on jo kansanhuvi.
”Uusien terapioiden idea on se, että energia joka ennen käytettiin ongelmien tutkimiseen, käytetään voimavarojen etsimiseen, joiden avulla haluttu muutos saadaan aikaiseksi.”
Kuukauden vinkki: Ajattele objektiivisesti
Kun ihminen uskoo olevansa esim. läheisriippuvainen, hän etsii elämästään asiat, jotka tukevat hänen käsitystään ja unohtaa vastaan puhuvat seikat. Syntyy arkielämän harha. Ben Furman kertoo malmöläisen psykologin asiakkaasta, joka kättelyssä ilmoitti olevansa parantumaton alkoholisti. Kerrottuaan juomistavoistaan kävi ilmi, että hän joi kuten alkoholisti vain Ruotsissa. Hän työskenteli viikot Tanskassa ja osasi siellä käyttää alkoholia kohtuullisesti. Psykologi totesi, että se miten juot Ruotsissa, viittaa siihen että olet alkoholisti, mutta se miten juot Tanskassa viittaa siihen ettet ole alkoholisti.
Lukijat kertovat
”Olen koukussa mieheen, joka ei välitä minusta niin kuin minä haluaisin hänen välittävän. Voisin katkaista suhteen, mutta en halua, koska haluan olla hänen kanssaan. Hän välittää minusta ja tyydyn siihen. En tiedä miten tämä päättyy, olen yrittänyt eroa jo 2-3 kertaa, mutta sitten tämä mies näyttää todelliset tunteensa, enkä haluakaan eroon. Välillä suututtaa, kun ei pysty ottamaan ratkaisevaa askelta. Emme pääse varmaan koskaan eroon toisistamme!
Sinisilmäinen, 18 vuotta
”Naisystäväni oli kuolla, mutta sain pelastettua hänen henkensä. Hänelle jäi siitä pysyvä aivovamma. Hoidin naistani, autoin kaikessa ja jopa opetin hänet kävelemään uudelleen. Hän oppi kävelemään myös ilman minua ja matkanpää olikin kaupan sijasta lähikapakka. Hän vaihtoi minut kapakkaan. Siellä on kuulemma kivempaa, ja on kiva olla humalassa, kun ei muista vammaa. Nyt olen yksin, kun olin niin syventynyt häneen monta vuotta, että muut suhteet olivat sivuseikkoja. Menin niin rikki, että yritin tehdä itsemurhan. Nyt syön lääkkeitä, jotta pääsen edes kotoa ulos.”
Juki, 30 vuotta
”Kaveri jäi kiinni minuun. En saanut häntä ymmärtämään puhetta, vaihdoin numeroa ja sain lopulta rauhan, kunnes vuoden kuluttua numeron vaihtamisesta tyyppi oli jälleen oveni takana koputtelemassa. Kai hän lopulta sitten tajusi, erään pitkän illan päätteeksi, että sen läsnäolo sai minut suorastaan tukehtumaan, enkä ole sen koommin hänestä kuullut.”
Nainen, 20 vuotta
”Kaikilla on varmaan ollut pakkomielteitä joistain ihmisistä, mutta ei se läheisriippuvaisuutta ole. Minusta läheisriippuvaisuus on sitä, että ei osaa olla yksin.”
Nainen, 28 vuotta
