Jokainen uimari tuntee ilmiön: puoli tuntia vedessä ja sormenpäät näyttävät rusinoilta.
Koulussa opetettiin, että vesi imeytyy ihon pintakerrokseen ja saa sen turpoamaan.
Selitys kuulostaa loogiselta, mutta se on väärä.
1930-luvun havainto muutti kaiken
Jo 1930-luvulla tutkijat huomasivat, ettei hermovauriopotilaiden sormenpäissä tapahdu rypistymistä lainkaan.
Jos kyse olisi pelkästä veden aiheuttamasta turpoamisesta, vaurioituneet sormet rypistyisivät aivan samalla tavalla kuin terveet.
Havainto viittasi siihen, että hermosto ohjaa rypistymistä aktiivisesti, mutta kesti vielä vuosikymmeniä ennen kuin mekanismi perinpohjin selvitettiin.
Miksi sormet menevät rypylle vedessä
Evoluutioneurobiologi Mark Changizi esitti vuonna 2011 teorian, jonka mukaan sormien rypyt ovat autonomisen hermoston aktiivinen vaste.
Vesi laukaisee verisuonten supistumisen sormenpäiden ihon alla, jolloin kudoksen tilavuus pienenee ja iho laskostuu.
Kyse ei siis ole passiivisesta turpoamisesta, vaan siitä, että aivot käskevät sormien mennä rypylle.
Rypyt toimivat kuin kitkarenkaan urat
Changizin teorian mukaan ryppyjen kuvio muistuttaa funktionaalisesti autonrenkaan uraa.
Urat ohjaavat vettä pois sormenpään kontaktipinnalta ja parantavat otetta märistä esineistä.
Samaa periaatetta käytetään renkaissa, saappaan pohjissa ja kaikissa pinnoissa, joiden on tartuttava märkään alustaan.
Teoria todistettiin kokeellisesti
Newcastlen yliopiston neurotieteilijä Tom Smulders testasi vuonna 2013 Changizin teoriaa laboratorio-olosuhteissa.
Koehenkilöt siirsivät vedessä olevia marmorikuulia nopeammin rypistynein sormin kuin sileillä sormilla.
Kuivien esineiden käsittelyssä rypyistä ei ollut mitään hyötyä, mikä vahvisti sen, että vaste on kehittynyt nimenomaan märkiin olosuhteisiin.
Miksi emme ole aina rypyssä?
Jos rypyt parantavat otetta, miksi sormet eivät ole rypistyneet jatkuvasti?
Yksi selitys on, että rypistynyt iho menettää osan tuntoaistinsa herkkyydestä.
Evoluutio on siis löytänyt kompromissin: normaali sileä iho tarjoaa parhaan tuntoaistin, ja rypistyminen aktivoituu vasta kun märkä ympäristö vaatii parempaa otetta.
Rypistymistä käytetään nykyään diagnostiikassa
Koska rypistyminen vaatii toimivan autonomisen hermoston, lääkärit käyttävät sitä kliinisenä testinä.
Potilailla, joiden autonominen hermosto on vaurioitunut – esimerkiksi diabeteksen tai Parkinsonin taudin seurauksena – rypistymistä ei tapahdu.
Yksinkertainen vesitesti paljastaa hermoston tilan nopeammin kuin monimutkainen laboratoriotutkimus.
LUE SEURAAVAKSI TÄMÄ: Jokaisen aikuisen tulisi pystyä tekemään tämä liike – testaa kotona: jos et onnistu, kehosi on jo pulassa
