Oravanpyörä

Lueskelin eduskunnan sivuilta hallitusohjelmasta ja tuskin pääsin alkua pidemmälle kun riihikuiva teksti aiheutti naaman vääntyilyä haukotuksien muodossa.

Heti alussa törmäsin tähän poliittisen liturgian järjettömyyteen. Ihmisten hyvinvointi oletetaan parannettavan kasvun avulla. Ei riitä, että suomi pysyisi entisellään. Tämä yhteiskunta toimii vain jos se kasvaa ja kasvua pitäisi olla useampi prosentti, jotta edes hyvinvointi säilyisi nykyisellä tasollaan.

Kasvun peruspilarina on tietenkin tuottavuuden kasvu, jonka kasvua halutaan erityisesti kiihdyttää. Tunnissa pitäisi työntekijän valmistaa muutama oravannahka aikaista enenmmän ja hoitotyössä yhden hoitajan pitäisi ehtiä kääntämään useampi mummo.

Hallitus kuvittelee valtiota voitavan johtaa samoilla periaatteilla kuin yritystä. Pohjalla taitaa olla 1700-luvun ruotsalaisen ekonomi Nordencrantzin aatelmia "Köyhien ihmisten runsaus on maan rikkautta"ja "työttömän oleminen on lain vastaista".

Normaalina ihmisenä pidetään ahnetta ihmistä. Tällä periaatteella rikkaille jaettavat optiot kiihottavat lisää tuottavuutta, koska he ovat jo osoittaneet olevansa "normaaleita", koska ovat saaneet kerättyä omaisuuden. Liliuksen 12 miljoonaa ovat hyvä esimerkki ja tämän ajatusmaailman perusteella lilius tuottavuus ja työteho tienkin on noussut, koska ahneutta on ruokittu.

Köyhyys on epänormaalia, koska se osoittaa ahneuden puutetta ja siten heille rahan antaminen on turhuutta, koska heiltä puuttuu normaali rahanarvostus.