Blogi

Kun se näin riuduttaa...erossa olo kiduttaa sekavat tunteeni mua piinaa.En saa mielen rauhaa,jota sieluni nyt kyllä jo halajaisi.Vaikea päätös oli nimetä yhdessä olon muotomme näin lopulta suhteeksi,kun sitä viimeiseen asti välttelin.
Lupaukset on tehty rikottaviksi...vai onko sittenkään?Kevät auringon säteetkin menivät minulta hieman varjoihin piiloutuen,kun olen niin alakuloinen edelleenkin.Mikä rohto sydän suruihin auttaisi?Alkoholi on petollisin enkä sitä edes harkitsisi,kun en sitä tielleni salli.Muuten vain voisi itkeä pois surua,mutta kyyneleet olisit liian kovia.menen unissani varmasti kolkuttelemaan monia kiehtovia ovia joiden takana voi olla tuleva elämän virtaama.Niin ei pitäisi luottaa suunnan antoansa liiaksi omaan kulkuunsa vaan ohjata sallivin ottein omaa kulkuansa kohti tulevaa suunnitelmallisesti.Se jalo taito nyt vain sattuu olemaan karannut valjaistaan niin että oksat raapivat minua jos sitä lähden väkisin tavoittamaan.Saa nähdä millainen päivä taas elon korjuun sato juhlilla koitaa?Loputonta se ei ole kuitenkaan niinkuin me kaikki saatamme itsemme loppuun asti.Ajattelin ainakin tehdä sen selkä suorana.

Vasta,kun ilta näin alkaa hämärtää niin tunteeni pystyn ymmärtämään ja ahdistuksen selättämään.Hikiset unet mielessäni viistää,mut minkäänlaisia muistijälkiä niistä ei jää.Itse olen sieluni umpikujaan suljettuun tilaan saatellut
nyt pitäisi vain uusia potkureita valmistella jotta taakkani saisin purettua.Tämä kaikki sivuaa raha-asioitani eli sitä,kuinka nuo paperi lappuset ovat niin katoavaisia sekä painoarvottomia.Asioita tulisi pikaisesti porrastaa ja miettiä miten ja miksi onnistun tekemään kummat temppuni aina.Koskaan ja aina ovat sanoja joita tulisi varoa,sillä
niiden taakse saattaa luvata monia haaveita ja katkeroituneita suru uutisia.Tahdon avulla pääsee pitkän matkan suuremman askel mitan,kun tarmokkuus ottaa apatiaa kädestä kiinni ennemmin tai myöhemmin.Väkivalta on saastuneisuutta,mutta tuo myrkky millä muutumme tulee useimmiten ulkopuolelta,minkä vuoksi olisi tärkeää vahvistaa hyvänlaisia torjunta keinojansa.Hyvin monet asiat...pelottavat myöskin mukaanluettuna kilpailevat nyt mieleni tilasta.Jonkinlaisia arkipäivän loitsuja alan tässä pian kaivata osakseni,mutta niitä on niin kovin vaikeaa konkretisoida näkyviksi.Tahtoisin voimani paremman aistia siis koskettaa ja tuntea- haistaa sekä maistaa tuota itsevarmuutta mikä olisi ja onkin varmasti rakennettavissa.
Kevät aurinko sen tänään näytti ettei yhteen ajan haaraan kannata liiaksi painautua,kun kulkee edellä jo seuraava mihin loikata.Elämän trampoliinia kyllä!En jaksa siinä painavan oloni kanssa pomppia,mutta ehkä jo huomena!

Perhos perjantai...niin tuo petollinen liihottaja on merkannut symboloivansa kuolemaa,siksi kait Nicole Kidmankin
pelkää lehti juttujen mukaa perhosia.Toiset tulevat palaten huurusta,kun toiset menevät kiitäen kiihkosta.Itse täytyy kaivaa kuoppaa routaiseen maahan ja löytää ilonsa lähi maastosta,kun ylimääräisiin huvituksiin ei ole liiemmin varaa...enkä aio esittää edes totuttuun tapaan jatkeeksi kyseistä mantraa missä opiskelija ja budjetti ovat avain sanoja.Eipä valittamista,kun saa kulkurin lailla etsiä oikealta istuvaa paikkaa mielin määrin häilyvin esimerkein.Tosin mitään esikuvia en ole itselleni nimennyt koskaan.ajanmittaan kun nuo yli jumalan arvostusta nauttivat kiiltokuvat jättävät leimansa elämäni sivuille.En tahdo että ikä kauteni aukeamalta löytyy huulipuna tahroja saati sitten tyhjiä aukkoja tupakan tumppien polttamina.Mukautettuna tämä kaikki voisi olla toteen käyvää satua,mutta ilman haavekuvia kaikki askelmitasta lähtien on päämäärätöntä harhailua.Niinhän se on siintävien miellekarttojenkin kanssa,mutta jotain koskettelematonta on silti piirtynyt muisti jäljikseni...voi kuin sen voisin sanoiksi muotoilla,mutta en välttämättä uskalla edes kokeilla,ettei kirous lankea olkapäilleni taakaksi.
Jatkan siis hilpeää hapuiluani eli hyvät viikonloput jok iikalle!

Amerikan vaikutus valta ja tiimarin sekä seksiputiikkien kauppa on tänään varmasti kuumana käyvää.Tuo ystävän päivä josta nyt puhun ei tuo itselleni huolen häivää,sillä ystäviäni muistan aina oli päivä tiistai tai sunnuntai.
Ystävän päivästä mieleeni nousee ensimmäisenä lähinnä tuo sokerihuurteella kuorrutettu " kokki " ohjelma a la Sara...jos se nyt kerran tai kaksi erhtyi jotain uuniinkiin laittamaan.Sainpahan ainakin spontaania lapsen riemukkuuttaa kilo kaupalla osakseni tehdessäni päiväkoti ryhmämme lapsille kasvo maalauksia.Yllättävän moni hylkäsi sydämen kuvan hipiällänsä.Rakastumisesta oli myös kutkuttavaa kertoa 3-5 vuotiaille.Siinäpä tein samalla syvä luotsausta myös itseeni avatessani tuota kovin koukeroista käsitettä, mikä astuttaa huumasta-hulluuteen.Kuinka paljon empatia painottuu rakkauteen?Tuntuu vain,että eläytyminen toisen kanssa ihmisen tunteisiin vaatii tietynlaista maaperää kasvualustakseen.Hyvä maa aineshan voi olla hapanta,mutta toisaalta myös niin lämmintä auringon hehkuttamana.Kalkkeutunuttakin kasvualusta saattaa jossain määrin olla...alkaa kuulostaa rakkaudelta.Suhde pitemmällä aika asetuksella voi välillä vaikuttaa melko kuivalta.Tuleeko eroa harkitsevista pareista kaktuksia?
Hmmm...puutarhurina saisi olla rauhassa,mutta kyllä lapset
vievät kuitenkin voiton ammatillisessa näkökulmassa.
sellaisia.Sydämen muotoinen suklaa kuorrute keksi suolapähkinöillä...hmmm Hyvää ystävän päivää!

All the Love of the Universe

Oo, oo, do...
New thoughts
Will purify my mind
and clean my body
New lives
will fall together like an endless story

All the love of the universe
will be shared by all that's living

And I don't really care
about tomorrow
Today
is all I really need to find the answers

I'll find the constant flow
of all the harmony

Everybody needs a helpin' hand
Everybody needs a helpin' hand

Lundia hylly oli sahattu kahtia...romaanit olivat kaatopaikalla ja valokuvat pirstoutuneita.Vanhoja muistoja
oli turha säilytellä tyhjissä huoneissa varsinkin,kun ne
elivät mielen arkistoinneissa terävä piirtoisina.
Koko kauhu skenaario ryvettyneenä,mikä oli tämän miehen kuva albumi.Kohdusta-hautaan...onko katkeruudella rajaa?
Hänestä- siis tuosta yksinäisestä miehestä näytti siltä kuin
taivasalakin yrittäisi peitota hänet revenneen usva kerrostuman pihtiotteeseensa tukahduttaen.
Valona toimi vain katulamppu, joka sylki neon kajoansa etovan todellisena lakonoiden kukkakuviosta,jotka tätä nykyä toimivat verhoina.
Pahvilaatikoiden seassa hän istuskeli patjalla syöden
tonnikalaa ja kurkkua kera säilyke simpukoiden,jotka lilluivat harmaina lautasen reunalla.
Tuona hetkenä hän kaipasi aivan jotakin muuta,olkoon se vaikka kolmos olutta,joka toimisi tässäkin tapauksessa surkeuden maljana.Eikä siitä ollut kuin pari vuotta,kun tuo
mies kutitteli makuhermojansa Portviiniä nauttien illallis seurassa.Mutta missä mies nyt oli?-Yksin tyhjiö tilassa
epätodellisessa aikasilmukassa. ilman; uskoa,toivoa ja rakkautta.
Yksi tunne johtajana...huimat teot sen vallassa,mikä kaikki olikin pelkkää petturuuta vailla tilanne tajua.
Patja alla...vailla odotuksia.Siis taika matoksi voisi
alusta tuo muokkaantua ja kuljettaa onnettoman ihmis polon
kylläisyyden empiiriin.Nöyryys on valttia,kun osaa valita polkunsa!...

Bussin renkaiden kohina kuulosti aivan henkien
kuiskauksilta varhain aamusta.
Miettiessäni mieltäin muuttunuta alkoi kehoani kauttaaltaan kuumottaa.Maailma painoi nyt enemmän kuin koskaan.
Hetkessä kuumotus muuttuikin jomotukseksi,mikä katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.
Hermostuneisuus kasvoi nopeasti ja pian kaikki ympärilläni olikin kuin yhtä suurta ärsyke impulssia.Jos erehdyinkin
vilkaisemaan jotakuta suoraan silmiin niin tuntui kuin
polveni olisivat notkahtaneet ja sisuskaluni saaneet iskuja.
Hikikarpaloita helmeili hatun alla,kun aika pisteli takaraivolla.Silloin vannoin etten olisi koskaan enää liian ajoissa.
Jos löytää etsimänsä sopukan mihin asettua piiloon ajalta
kuristevalta on saanut toivon takaisin nopeassa saatossa.
Tiedän tuntumani kautta,että jossan on se rauhan sija.
Tumman hehkuisa lehtävä puutarha.Kehto jokaiselle tähtien alla.

Lintu putos alas orreltansa,kun sai lisä taakkaa
hallintaansa.Unenomaista lopun alkua ilman valaa.
Kujeili salaa keinoja kaihtamatta ilman aikomusta valaista
toivoa.On vain jäljellä laskeutunut tuhka.Uhkakuvat tulevista paljastuksista.Manaus ei tuonutkaan lohtua niistä
huulenikin taisivat rohtua kera kierrttyjen korkkien turmiollisen rivakan.
Nyt loitsut uuden ajan alkavan on taas aika lausua.
Sanat saavat painoarvoa,kun kertoo ne omalle sielullensa.
Sen ääntä voi tunteikas ihminen jopa kuulla,mut turhautunut
petokseksi luulla.Kylvän maata routaisaa asioilla joista voi arkenakin tuulessa ja sateessa jotakin kasvaa.Ei mitä tahansa vaan sato elinvoimainen...lopulta.

HYVÄÄ ALKANUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Kuin uuden opin alkaisin.
Yksin,hiljaa,voimattomana ja välilä sähisten.
Joululahjoja ei kukaan kaipaa-kellekään ei kelpaa.Viettämään tätä tulevaa juhlaa meren taa
matkaisin,mutta ei minulla liiku raha liiaksi ,kun
en saanut veron palautuksiani.
Kuuma glögi-masennusta viininpunaista.
Mantelit-alakuloa ja epätoivoa täyttymättömistä
odotuksista.
Rusinat-kasaan lyhistynyttä pirteyttä stressin
saattelemana tekopyhyyden viitassa.
Markkina mellastusta ja mahan puruja.
En tällä kertaa kaipaa joulua.En ilman lumen valkeutta!