näin tokaisi andy renko hill streetin poliisiasemalla hiljattain fst:n uusintakierroksen viimeisimmässä jaksossa... niinpä niin. hill street blues taitaa muuten olla yksi televisiohistorian innovatiivisimmista ja vaikutusvaltaisimmista sarjoista ja varmasti maineensa ansainnut. katselen sitä jo kolmatta kertaa: ensimmäisen kerran näin sen nuorena poikana 1980-luvun alussa, toisen kerran uusintana kakkosella kolmekymppisenä joskus 90-luvulla ja nyt kolmas kerta avaa jälleen uuden näkökulman kun itsekin on kymmenkunta vuotta vanhempi.
joskus vanhassa on vara parempi vaikka useimmat sarjat kannattaisi jättää naftaliiniin. vanhentuneista ja infantiileilta nykykatsojasta tuntuvista sarjoista on esimerkkejä joka kanavalta, myös teemalta. niitä katsoessa tulee lähinnä vaivautunut olo - miten onkin kakarana jaksanut innostua jostain tyhjänpäiväisestä paskasta, olkoonkin että se aikoinaan saattoi olla hyvinkin suosittu ja kohistu tekele.
en haikaile menneitä aikoja televisioon, nykyisin osataan tehdä kiinnostavia ja älyllisiäkin juttuja ja ammattitaito kohenee koko ajan. voipi jopa pelätä että sarjoista alkaa kohta tulla liiankin fiksuja joten niitä pystyy seuraamaan vain tohtoritason filosofit... muulle kansalle tarjotaan sitten kevyemmin sulavia idoleja ja bareback-luuhaajia.
