kodinykkösessä perjantaina, kävin katsastamassa leffalaarit muttei siellä mitään löytöjä ollut. vieläkin harmittaa kun en eräällä kerralla ostanut believeriä, olisin saanut sen kolmella eurolla - hieno elokuva juutalaisesta natsista joka (yllätys) ajautuu älylliseen umpikujaan vakaumuksen ja uskonnollisen/rodullisen identiteetin väistämättömässä yhteentörmayksessä... mutta nyt ei vastaavan tason elokuvaelämyksiä ollut tarjolla pilkkahintaan. sen sijaan ostin kodinkoneosastolta halvalla ruuvimeisseleitä ja vasaran.
enää ei orgasmin kokeminen toisen läsnäollessa ole sellainen ontologisesti tärisyttävä kokemus että sen jälkeen oltaisiin loppuelämä yhdessä kuten joskus maailmanaikaan. kun seksi oli jotakin arkielämän ulkopuolella tapahtuvaa, mysteeri joka realisoitui vasta ensimmäisessä orgasmissa, vietin toteuttaminen oli episteemisesti yhteydessä sen ontologiaan. nyt nämä kokemuksen jakokulmat ovat jo erkaantuneet etäälle toisistaan. orgasmikin on vain liemen ruiskimista jonkun päälle, triviaalimpaa miltei kuin vieraan kättely. se ei käy enää edes avioliittolupauksesta, seurustelusta nyt puhumattakaan.
arjen banalisoitumisen monet ulottuvuudet avautuvat absurdeihin ristileikkauksiin: elämysten hakeminen marketin hyllystä ja seksuaalisen kliimaksin latistuminen dogging-muodiksi. kun ei tyhjästä voi puhua.