Blogi

Näytetään kirjoitukset maaliskuulta 2007.

pöllyssä pitkin päivää

yli viidenkymmenen kilometrin pyörälenkki tänään, ihan tyydyttävä tulos kun ottaa huomioon että vasta maaliskuun loppua edetään. olen ehtinyt tosin polkea yhden miltei yhtä pitkän matkan jo viime viikolla joten ihan eka kerta ei tänäinen "kolmen kunnan ympäriajo" ollut; sopivahkoja pyöräilykauden avauksia kuitenkin kumpikin. minulla tosin kausi jäänee hyvin lyhyeksi joten on nautittava siitä nyt kun on vielä mahdollisuus. pyöräily lienee ainoa asia elämässäni - ehkä juoksemisen ohella - joka antaa minulle jotain autenttista iloa ja mielihyvää, mikään muu aktiviteetti tai harrastus ei tuota samanlaisia tyydytyksen tunteita - ei seksi, ei syöminen tai juominen, eivät edes elokuvat.

tylsää on vain se että joudun polkemaan yksin sillä lähipiirissäni ei ole ketään joka olisi "cyklomanian" vaivaama... kuntoakin ja kestävyyttäkin kun pitäisi seuralaisella jonkin verran olla sillä saatan kepeästi polkea kahden-, jopa kolmensadan kilometrin päivämatkoja ympäri pirkanmaata ja joskus suomeakin.

omakohtaisesti havaittuja kevään merkkejä tänään (mitä nyt helvetinmoisessa katupölyssä yleensä näki tai kuuli): peipon laulu radanvarren koivikossa, leskenlehdet pirkkalassa...


taivaallinen etujoukko

huomasin kolmen kurjen lentomuodostelman tänään sunnuntaiaamuna ennen kahdeksaa... kuului vain kumma kailotus jostain ja kun katsahdin ikkunasta siellähän ne lensivät tyypilliseen ryhdikkään vaakasuoraan tapaansa, mutta tosiaan vain kolmen linnun voimin - ehkä se oli jokin tiedustelupartio tai tunnustelijaryhmä tarkistamassa säätä ja ilmastoa muiden tulla?

tällaisia hienoja havaintoja voi tietenkin tehdä kuka tahansa joka ei ole nuokkunut kuolaamassa kaljalasiinsa jossain räkälässä valomerkkiin asti. baarikärpäsiltä ja pintaliitäjiltähän varhaiset luontohetket menevät ohi mutta mitäpä ne niistä välittävätkään. ilo ilman viinaa on teeskentelyä sai sen sitten mistä ja miten tahansa.


edessä on kovia aikoja, toverit

eilinen porvareiden vaalivoitto oli ainakin minulle melkoinen järkytys. täysin yllätyksellinen se ei kuitenkaan ollut jos vähänkin tuntee maan historiaa ja kansan käyttäytymistä - mutta sen voimakkuus kyllä toi selkäpiitä kylmäkouraisevan, epämiellyttävän tuntuman tämän nokialandian selvästä oikeistolaistumisesta. seuraamme ruotsin perässä - valitettavasti: edessä on kovat ajat köyhille, työttömille, syrjäytyneille... kyykkyyn vaan markkinatalouden periaatteiden mukaisesti! vastuullisuuden sopiikin sitten jo unohtaa neljäksi vuodeksi mutta saapa nähdä kuinka paljon tuhoa lahtarien pennut saavat aikaan hyvinvointivaltion purkutyössä ja perustusten nakertamisessa...

olisiko myös tilausta uuden ajan RAFeille!? siitä vaan kehittelemään!


ikuisesti sama fenogenokenotyyppi...

kevät keikkuen tulevi... niinkuin persettään västäräkkimäisesti keikuttava pintahinttari viipottaessaan kyrpä sojossa ja perse ojossa yhdestä pinkkiunelmasta ja sateenkaarifantasiasta toiseen. hohhoijaa. stereotypiat elävät ja voivat hyvin, kiitos kaikenlaisten paikallisten yhdistysten "luovan" toiminnan.

ilmeisesti homona ei edelleenkään voi paikallisessa julkisessa tilassa ja yöelämässä elää muuta kuin kahden lajityypin kautta ja niiden personoimana: joko notkumalla jossain ylikansallisen kaupallisen seksuaali-ideologian läpäisemässä kapakkayhteisössä ja omaksumalla sen typerän arvo-ja asennemaailman ja kaikissa spektrin väreissä hehkuvan spaktaakkelinomaisen lifestylen kuuliaisesti ja kyseenalaistamatta tai sitten vaihtoehtoisesti leikkimällä barbeilla muiden tyttöpoikien kanssa toisessa yökerhossa. näiden kahden mallinkaan välillä ei ole suurta varianssia, sitä samaa kariniemi-paskaa vaaleanpunaisessa marinadissa...


edustuksellisen demokratian olemus

kevät paistaa ja koittaa kaikille asiakaspalvelutiskin takana päivystäville pikkuhitlereillekin ja vaalitkin lähestyvät... joka kerta näiden pystyvyyttään vakuuttavien ehdokkaiden kampanjointien ja puoluejohtajien joutavien tyhjäätankkaavien keskustelujen lomassa palaa mieleeni hesarin piirtäjän terhon neljän vuoden takainen pilapiirros, jossa elämän murjoma ja reissussa rähjääntynyt laitapuolen kulkija - tai spuge kuten tuota ihmisen lajityyppiä stadissa kutsutaan - huokaa surullisen alistuneesti epätoivoinen ilme kasvoillaan: olen työtön, syrjäytynyt, asunnoton... sairas, masentunut enkä pääse hoitoon... sitten viimeisessä ruudussa äijän naama loistaa yhtäkkiä kuin naantalin keksi aivan kuin sen päälle olisi laskeutunut pyhä henki tai vähintään nokialandian erinomaisuuden eetos: mutta onneksi äänestämällä voin muuttaa kaiken!

- taitaako tuohon terho ovaskan poliittisen liturgian ohittavaan oivaltavaan ironiaan ja loppulausahdukseen muuta enää omakohtaisesti lisätä?