Blogi

ainakin monet homot heterojen ohella suhtautuvat naismaisiin (tai näennäisparodisiin) eleisiin ja maneereihin tai yleensä tyhjänpäiväiseen ja typerään pintaliitoon ja baareissa ja piireissä koohottamiseen vieroksuen ja haluavat ottaa tuohon alakulttuuriin etäisyyttä sen ärsyttävän ja vastenmielisen hedonismin ja narsismin vuoksi.

laumasta poikkeavien homojen mielipiteitä ja poliittisesti "epäkorrekteja" kannanottoja ei vain koskaan näe julkisuudessa eikä mediassa. valtaväestölle ja sen normikulttuurille kaikki homot ovat edelleen samanlaista saatanan ”gay-kansaa” eli MONOLIITTISTA MASSAA, joka bailaa erinomaisuuseetoksessaan trendikuteissaan promiskuiteettisessa sateenkaarispektaakkelissaan ja pinkkiparatiisissaan kuin viimeistä päivää ja loputonta yötä.

itse tunnen kyseistä alakulttuuria kohtaan ainoastaan ja vain absoluuttista ja autenttista halveksuntaa ja inhoa ja kun puhun absoluuttisuudesta, autenttisuudesta, halveksunnasta ja inhosta käytän näitä käsitteitä siinä ehdottomassa merkityksessä, jossa niitä yleisessä ja tieteellisessä sekä eksistentialistisen filosofian kielessä on käytetty viimeisten vuosituhansien aikana.

vahinko ettei tässä kaupungissa, tässä maakunnassa tai edes tässä maassa ole toista itseni kaltaista, täysin autonomista ja koko alakulttuurista ja sen kapakoissa pyörivästä ”yhteisöstä” (tai yhteisön irvikuvasta/epäyhteisöstä) totaalisesti etäällä ja irrallaan tietoisesti elävää ja olevaa, emotionaalisesti tinkimätöntä, henkisesti voimakasta ja älyllisesti riippumatonta miestä, jonka kanssa voisi keskustella vaikkapa homouden eettisistä ja ideologisista vaihtoehdoista tai vaihtoehdottomuuksista tai identiteettipolitiikan mahdollisuuksista tai pikemminkin mahdottomuuksista tilanteessa, jossa kaikenlaiset sateenkaari-idiootit ja muut marssivouhottajat pitävät homouden kevytversiota ja yhtä (re)presentaatiota julkisuudessa ja näkyvillä - kun se perimmältään on kuitenkin aina ollut ja tulisi jatkossakin olla [mutta tämä on jo mahdotonta em. vouhottajien ansiosta:] olennaisesti näkymättömyyden, poissaolon tai korkeintaan kapean marginaalisuuden kompromissitonta etiikkaa.

tilasin amazonilta holokaustista kertovaa kirjallisuutta, mm. auschwitzin yli 600-sivuisen historian, joka toivottavasti esittelee leirin byrokraattiset proseduurit, toimintamekanismit ja tappamissysteemin seikkaperäisen perinpohjaisesti. haluan tietää aiheesta mahdollisimman paljon. hintaa kirjoille kertyy reilusti toista sataa euroa eikä minulla olisi edes niihin varaa mutta iki-ihqussa kapitalismissa on tehtävä valintoja. rahani eivät toisaalta kulu tupakkaan viinaan tai edes trendivaatteisiin tai muuhun pintapaskaan, joita sillä silmällä-hinttarit ja muut stereotyypit erinomaisen egonsa koristukseksi ja suojaksi hankkivat, joten vaihtoehtoista ”antigay lifestyleä” viettävä homomies voinee aivan hyvin sijoittaa vähät pennosensa vaikkapa englanninkieliseen tutkimuskirjallisuuteen, jonka kantta ei taatusti korista pinkki eikä spektri.

on surullista ja valitettavaa itseni kannalta ettei tässä kaupungissa tässä maakunnassa tai edes tässä maassa ole toista kaltaistani vapaata miestä joka olisi löytänyt elämäänsä muita (sanasta puuttuu ABSOLUUTTISESTI liitepartikkeli –kin) kiinnostuksen kohteita ja aktiviteetteja kuin notkumisen jonkin vastenmielisen ja tympeän sateenkaarispektaakkelin tai pinkkiparatiisin tyrkkytiskillä päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta, vuosikymmenestä, vuosisadasta ja vuosituhannesta toiseen. en ikinä pysty ymmärtämään miten homous voi estää vahvan itsetunnon, itsenäisen ajattelun ja eettisen omaehtoisuuden kehittymisen ja kasvun mutta niin se vain näyttää tekevän. muuten on mahdotonta selittää miksi vastaani ei ole tullut toista, täysin autonomista ja ehdottomasti koko tyhjänpäiväisestä ja typerästä alakulttuurista ja sen kapakoissa pyörivästä ”yhteisöstä” (tai yhteisön irvikuvasta/epäyhteisöstä) ehdottoman etäällä ja yhtä ehdottoman irrallaan tietoisesti ja vapaasta tahdostaan elävää ja olevaa, emotionaalisesti tinkimätöntä, henkisesti voimakasta ja älyllisesti riippumatonta yksilöä.

joskus olisi vapauttavaa ellei suorastaan vavahduttavaa jakaa näkemänsä ja kokemansa henkisesti vireän ja älyllisesti kiinnostavan miehen kanssa joka ei kumartele mihinkään suuntaan ja jonka kanssa voisi keskustella minua alati kiehtovasta holokaustista, natsismista tai peräti totalitarismin oudosta vetovoimasta älymystön keskuudessa... mutta sellaista miestä ei ole eikä elämääni ikinä tule.

jotensakin irrallisen surullinen olo, ei mitään tavanomaista kroonista melankoliaa josta en pääse eroon missään elämäni vaiheessa vaan tässä hetkessä akuuttia ja aktualisoitunutta ”ylimääräistä” alakuloa (jos tunnetta voi näin viipaloida ja erotella ja kerrostaa): olen katsellut koko vapun ajan erilaisia holokaustielokuvia ja keskitysleirikuvauksia eivätkä ne tunnetusti ole mitään piristäviä, mieltä ylentäviä, sublimoivia kokemuksia (jos ovat taiten tehtyjä kuten näkemäni teokset olivat).

vaikka on perehtynyt juutalaisten 1930- ja 40-lukujen vainohistoriaan ja tutkinut sitä hieman itsekin aikoinaan niin silti joka kerran se jaksaa hätkähdyttää ja yllättää; holokaustin irrationaalinen mahdottomuus minua kiehtoo, sen toteuttamisen obsessiivinen byrokratia ja triviaalisuus ja kaasukammioiden kammottava surrealismi ja auschwitzin absurdius - tai pahuuden käsittämätön banaalius kaiken absurdiuden ja surrealismin keskellä - kuten hannah arendt sitä kutsui nähtyään eichmannin jerusalemissa.

länsimaisen ihmisen ajattelussa ja näkemyksessä ihmisyydestä on pelkistetysti vain kaksi vaihetta: aika ennen ja jälkeen auschwitzin... auschwitz-birkenaun, belzecin, chelmnon, dachaun, majdanekin, maly trostenetsin, mauthausenin, sobiborin ja treblinkan sekä lukemattomien muiden tuhoamis- ja pakkotyökeskusten jälkeen ajattelevan, älyllisen ihmisen on enää mahdotonta uskoa kristillisen jumalan olemassaoloon. ilman jumalaa ei voi olla ihmistäkään. imre kertész näki keskitysleirien kuoleman ja tuhoamisen luonnollisuudessa myös jotakin luonnotonta, ihmisten keskinäisen solidaarisuuden ja myötätunnon ja välittämisen hetkittäisiä välähdyksiä. vaikka niitä ei tulkitsisikaan jumalan läsnäoloksi niin ainakin ne voisi hyvällä tahdolla tulkita ihmisyyden olemassaoloksi.

sittenkin?