välillä on niin turhautunut olo, kun katselee ja kuuntelee itseään tyhmempien ja lahjattomampien rahan perässä juoksevien sätkynukkien ja suorituskeskeisten idioottien rynnimistä taloudellisessa varustelukilvassa ohi. älykkyyteni perusteella olisin ilman muuta oikeutettu yhteiskunnallisesti ja sosioekonomisesti täysin toisenlaiseen osaan ja rooliin kuin mikä minulla nyt on. tai vaikkei älykkyyttäkään otettaisi huomioon niin akateemisen koulutukseni perusteella minulla pitäisi olla parempi osa tässä nokialandialaisessa meritokratiassa... älykkyydellä ja korkealla koulutustasollahan ei ole mitään yksiselitteistä korreloivaa suhdetta keskenään.
mutta toisaalta valitsin jo nuorena arvoni, jotka eivät ole vuosien ja vuosikymmenten mittaan sen kummemmin muuttuneet. arvomaailmani ei edelleenkään rakennu hyväpalkkaisen ja muiden silmissä arvostetun työn tai lineaarisesti ylöspäin erektoituvan urakehityksen tai yleensäkään hegemonisen (heteroseksuaalisen) maskuliinisuuden ideaalimallin puitteisiin tai ympärille eikä minua kiinnosta konstruoida elämääni jonkin keskiluokkaisen ja keskimääräisen ideologisen vuokaavion systeemiteorian mukaisesti. pitäisi siis olla tyytyväinen kun arvot ja niiden käytännön toteutus ja henkilökohtainen eksistenssi ja identiteetti asettuvat suurin piirtein symmetriseen tasapainoon.
tämä materiaa ja rahaa fetisistisen orgastisesti ihailema aika ja kvartaalitalouden krooninen kiima kuitenkin aiheuttaa minussa jatkuvaa turhautumista pettymystä oman itsensä mitätöintiä ja haikailua johonkin eettisesti keskivertonormitettuun ja useimpien himoamaan elämäntapaan jota vastaan on raskasta taistella. kun olemisen arvo todellakin määrittyy useimmille vain siinä kuinka korkean kuukausipalkan on onnistunut saavuttamaan tai kuinka paljon tarpeetonta ja tyhjänpäiväistä paskaa on anaalisti ehtinyt haalia keskimäärin 75-vuotista tyhjyyttä tukkimaan niin ihmisarvoni on vallitsevassa ilmastossa negatiivinen. negatiivisessa arvolatauksessa on - yllätys - todellakin painava elää. vaikka en suosittelisi kyseenalaistavaa ja kriittistä elämäntapaa kenellekään olisi henkisesti ja älyllisesti epärehellistä luopua siitä enää näin pitkän ajan jälkeen. elän siis sumean osani loppuun asti siitä välttämättä mitään selkeää logiikkaa löytämättä, idiootit ja sätkynuket vetäköön puolestaan oman kirkkaan kuuliaisen, henkisesti ja älyllisesti helposti opittavan ja opitun roolinsa.