jälleen sama joutavuuden ja merkityksettömyyden tunne jokaisen aktin jälkeen. tänäänkin ostin kalevan prisman tarjouslaarista peckinpahin getaway-dvd:n; hintaa tuli vain 4,99, joka on mielestäni melko kohtuullinen summa hienosta steve mcqueen -elokuvasta... silti ostamisesta aiheutuva euforia hävisi viimeistään pannessani levyn hyllyyn. nyt orgastinen mielentila tai sen jälkeinen raukeus sentään säilyi miltei kotiin asti, useimmiten se haipuu jo kassalla maksun yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen.
jäljelle jää vain pettymys ja typeryys ja coituksen jälkeinen epämääräinen suru. miksi hankin tuon tarpeettoman esineen? en edelleenkään ole yhtään sen onnellisempi tai tyytyväisempi elämääni ja olemiseeni, vaikka se nyt hyllystäni löytyykin.
kapitalismi on paitsi hämmentävän jännittävä tietenkin myös äärimmäisen turhauttava järjestelmä: miten se onnistuukaan uusintamaan simuloitua orgasmia aina vain uudelleen ilman että tavaran ostaja ymmärtää mistä lopultakin on kysymys. kuten seksuaalinen viettikin joka kuoleman vietin ohella lähtee ihmisen elementaarisesta ytimestä tavaran lumo, ostoaktin nautinto ja omistamisen kiiman hetkellinen tyydytys ei sammuta Halua joka jatkuu niin kauan kuin ihminen elää puutteellisessa olotilassaan ja eksistentiaalisesti täysin tyhjässä ja tyhjänpäiväisessä tilanteessaan.