Harvinaista että tulee eteen niin syvästi elämää tulkitsevaa ihmistä, kuin nyt olen saanut kohdata. Minusta vain on tullut niin parkiintunut ja koppura, ett löytyykö sieltä kovettuneen hiivan alta sitä pehmyttä vielä. Toivottavasti en karkoita häntä, sillä en varmaan osaa olla enään niin herkkä, kuin nuorempana. Riittääkö se, että yritän olla oma itseni?